Järjestötoiminta

Tulosta

Mikä on hyvä keli?

19.03.2018

Muistan kerran Kaupissa, kun eräs herrashenkilö tuli kehumaan kuinka kelit olivat nyt paremmat kuin edellisessä kisassa, kun pinnoja tuli paljon enemmän. Tämä toteamus oli mielestäni jossain määrin huvittava. Hän koki, että helpompi keli on parempi; itse taas näen asian hyvin eri lailla.

Jokainen keli on lähtökohtaisesti huono, jos se on sitä samaa kilpailusta toiseen. Tämän uskallan todeta melkeinpä faktana. Jos vaihtelua ei ole, on myös keilaajien mielenkiinnon ylläpitäminen hyvin haastavaa. Vaihtelevuus lienee rataolosuhteissa olennaisinta.

Vaihtelevuus vaatii armollisuutta. Välillä tekevälle sattuu ja tehty keli onkin jotain muuta kuin mitä oletettiin. Lajimme yksi suurista haasteista on se, että meillä on aivan liikaa muuttujia, joihin emme käytännössä voi vaikuttaa. Jokainen vähänkin radanhoidon kanssa tekemisissä oleva tietää, että ”sama” keli näyttäytyy radalla tyystin erilaisena tammikuussa kuin se olisi heinäkuussa. Mikäli asiakaskunta on heti mouhottamassa, kun ei olekaan yhtä pelaajaystävällistä kuin edellisessä kisassa, korottaa tämä aika lailla hallinpitäjän kynnystä tarjota erilaisia olosuhteita.

Mielestäni myös keilattava kilpailu määrittelee hyvin pitkälti sen, mikä keli on hyvä tai huono. Kun puhutaan rankingeista, SM-kilpailuista, mestaruussarjoista tai isommista rahakisoista tulisi olla selvää se, että keli ei saa olla liian helppo. Tämä on tietysti vain henkilökohtainen näkemykseni, mutta jos keli ei kohtaa kilpailun arvoa, se laskee sitä.

Kun puhutaan tavallisista erikoiskilpailuista, on keleistä ruikuttaminen lähtökohtaisesti kyseenalaista. Siihen kun ei pysty mitenkään järkevästi määrittelemään, että mikä on hyvä ja mikä ei. Kuten aiemmin todettu, välillä tulee lapsuksia, jotka on toki hyvä rehdisti myöntää. Ketään ei palvele myöskään se, että hoitojen tekijät nostavat itsensä muiden yläpuolelle ja ilmaisevat tekevänsä heikoimmillaankin vain priimaa. On selvää, että näin ei tietenkään ole ja se on ihan sallittua.

Isossa kuvassa uskon, että haasteita kaivataan. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikkiin erikoiskilpailuihin pitäisi levittää MM-olosuhteet. Enemmänkin sitä, että hoitojen pituuksien ja vaikeusasteen soisi vaihtelevan enemmän kilpailusta kilpailuun. Jos olosuhteet ovat jatkuvasti samanlaisia ja vielä helppoja, ei se kannusta ketään harjoittelemaan ja kehittämään itseään. Moni on sanonut keilailussa viehättävän juuri sen, että sitä ei opi ikinä. Tätä vahvuutta soisi korostettavan entistä enemmän.

Perttu Jussila