Järjestötoiminta

Tulosta

Tie menestykseen

19.12.2017

On rehellisyyden nimissä myönnettävä, että Vegasissa vietetyn kaksiviikkoisen aikana tuli tarkasteltua joukkueita, toimintaa, pelaajia ja järjestelyitä hyvinkin erilaisesta perspektiivistä kuin ennen. Sikäli hyvin opettavainen kokemus, koska huippu-urheilu ja sen kehittäminen on yksi Suomen Keilailuliiton tärkeimmistä - ellei tärkein - tehtävä.

Kolmen mitalin saavuttaminen on nykypäivänä aivan mieletön suoritus, jonka haasteellisuutta eivät kaikki ehkä aivan täysin ymmärrä. Meillä keilaajamme käyvät töissä tai opiskelevat, ja sovittavat harjoittelun tähän muottiin parhaansa mukaan. Singaporen Jazreel Tan saa kuussa 4000 Singaporen dollaria siitä hyvästä, että on sitoutunut maajoukkueeseen ja harjoittelee päivittäin. Koreassa maajoukkuepelaajat asuvat yli 200 päivää vuodessa olympiakylässä harjoitellen 5 tuntia päivässä. Tämä ei takaa menestystä, mutta takaa aivan erilaiset lähtökohdat.

Maajoukkuetoiminnan kehittämistä voi ajatella kahdella tavalla. Yhtäältä voidaan todeta harjoittelun olevan pelaajien vastuulla ja johan liitto maksaa arvokilpailujen kustannukset, johan tämän pitäisi riittää. Toisaalta voidaan miettiä, miten voisimme liittona tehdä entistä enemmän sen eteen, että pelaajillamme olisi entistä paremmat mahdollisuudet valmistautua arvokisoihin niin hyvin kuin suinkin mahdollista. Ensin mainittu koulukunta näkee huippukeilailun lähinnä kuluna. Oman käsitykseni mukaan he eivät ymmärrä huippu-urheilusta tuon taivaallista. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, on vain pidettävä huoli siitä, että em. ryhmä ei ole koskaan lähelläkään huippu-urheiluun liittyvää päätöksentekoa.

On selvää, että me emme luultavasti koskaan tule pääsemään Korean malliin, eikä se välttämättä edes sopisi suomalaiseen toimintakulttuuriin. Voimme kuitenkin miettiä, mitkä elementit näistä järjestelmistä olisi taloudellisesti toteutettavissa ja tehdä töitä sen eteen. Olympiakomitean kanssa käytyjen keskustelujen - ja näyttöjen - perusteella he kyllä vastaavat, mikäli me teemme. Tästä oivana esimerkkinä huippu-urheilu yksikön myöntämä 17 000 euron lisärahoitus. Voin varmuudella sanoa, että 85% korotus rahoitukseen olisi jäänyt toteutumatta, jos emme olisi palkanneet päävalmentajaa. Tämä on sitä kehitystä, jota voimme tehdä nykyisten resurssien sisällä.

Viime kädessä harjoittelu, kilpaileminen ja tavoitteet ovat pelaajien itsensä vastuulla ja määriteltävissä, mutta meidän on pidettävä huoli, että hoidamme oman tonttimme niin hyvin kuin suinkin voimme. Kiitoksen tonttinsa loistavasta hoitamisesta menestyksen mahdollistamiseen ansaitsevat Bowling Oy ja Sport Bowling Finland. Ilman heidän tukeaan olisi moni mitali jäänyt saamatta.

Menestyksestä ei saa ottaa vain kunniaa. Siitä on myös otettava vastuuta.

Perttu Jussila