Järjestötoiminta

Tulosta

Seurojen jäsenmäärä jäsenliiton jäsenmäärään suhtaeutettuna?

Henkilökohtaisesti näen kunkin seuran jäsenmäärän vaikuttavan kyseisen seuran talouteen ainoastaan positiivisesti. Niin kauan kuin jäsenmaksuja kerätään, on jokainen jäsen mielestäni seuralle etu sekä voimavara. Jäsenliitossa, jossa rekisteröityjä seuroja on useita, esiintyy luonnollisesti vaihtelua jäsenmäärissä seurojen välillä.

Hypoteesi: Seuralla A on tarkasteluhetkellä omassa jäsenliitossaan eniten jäseniä. Suurin osa seurasta A koostuu seniori- ja veteraanikeilaajista. Seuralla A on joukkueita useilla eri sarjatasoilla - jopa siinä määrin, että seniori- ja veteraanitasoilla joudutaan käymään karsintoja sarjajoukkueeseen osallistujista. Seuralla A on myös joukkueet, jotka osallistuvat "nuorempien" miesten valtakunnansarjaan, sekä naisten joukkue - seura A dominoikin jäsenliitossaan selvästi naiskeilaajien määrässä. Yleisen sarjan joukkue taas joutuu jatkuvasti valitsemaan sarjajoukkueensa niistä keilaajista, jotka töidensä puolesta sattuvat olemaan saatavilla - ei niistä, jotka olisivat parhaassa keilailukunnossa.

Seuran A kotihallissa on kuitenkin vakiovuoroja, jotka on suunnattu tietyille ryhmille - aika ajoin, käytännössä useinkin, kyseisiin ryhmiin "eksyy" uusia, potentiaalisia kilpakeilaajia. Vakiovuorojen ulkopuoleltakin keilaamaan eksyy uusia henkilöitä, joiden saaminen uusiksi keilailun harrastajiksi on vain "vinkkauksen" päässä.

Seuran A hallituksen kanta on, että jokaista seuraan hakijaa harkitaan hallituksen kesken erikseen; toimintatapaa perustellaan sillä, että seura A on jäsenmäärältään selvästi jäsenliittonsa suurin. Näin ollen jokaisen hakevan jäsenen tulisi nähtävästi kyetä tarjoamaan seuralle resursseja - eikö jäsenmaksu ole yksi niistä?

En näe ainoatakaan keilailun osa-aluetta, jolla minkään seuran toisia suurempi jäsenmäärä vaikuttaisi haitallisesti minkään osapuolen toimintaan; kukin hakeutukoon seuraan, jonka parhaaksi katsoo - rekisteröityneiden keilaajien määrä kasvaa joka tapauksessa jokaisen uuden liittyjän myötä. Eikö tämän pitäisi olla tavoite valtakunnallisellakin tasolla? En harhaile valtakunnallisen tason jäsenhankintapolitiikkaan, mutta mielestäni jokainen jäsenyyttä hakeva henkilö on resurssi valtakunnallisellakin tasolla. Näin ollen edellä mainitun jäsenhankinnan rajoittamisen voisi kuvitella olevan vastakohta jokaisen seura- tai liittotasolla vaikuttavan keilaajan tavoitteesta.

Kysyn siis, että tulisiko jäsenliitoissa "tasoittaa" jäsenmääriä seurojen välillä? Mielestäni mikään edellä mäinittu ei ole peruste jäsenmäärän rajoittamiselle; kullakin seuralla saa tietenkin olla perusteita henkilön valinnalle jäseneksi, mutta "jäsentasapainon" ylläpitäminen ei mielestäni ole yksi niistä. 

J.P., 07.05.2019 21:41

Kommentit, 2 KPL Kirjaudu sisään ja kommentoi


Hei,

Jäsenmäärältään suuremmat seurat on nähdäkseni se suunta, johon meidän tulisi mennä. Jokainen seura tarvitsee toimiakseen puheenjohtajan, johtokunnan ym yhdistyslain määritteleviä seikkoja. Niitä, joita seurabyrokratian pyörittäminen kiinnostaa on vuosi vuodelta hankalampi löytää, joten tässäkin suhteessa olisi järkevää, että paikallisella tasolla yhdistettäisiin voimia, jotta työtaakka ei kenenkään osalta kasvaisi liian suureksi. Vapaaehtoistoiminta loppuu siinä kohtaa, kun se ei enää ole mielekästä. Mutulla väittäisin, että tässä maassa on aika monta seuraa, jotka pyörivät puhtaasti yhden ihmisen harteilla. Tämähän ei millään muotoa ole hedelmällinen tilanne yksilön tai organisaation kannalta.

Ihmisten suhtautuminen vapaa-aikaan on muutenkin muuttunut vuosien saatossa. Ns. saunavuoro-kulttuuri on muuttunut spontaanimpaan vapaa-ajan käyttöön, johon liittyy olennaisesti sitoutumattomuus, joka on haaste seuratoiminnalle. Toisin sanoen, jos ennen vapaaehtoistoiminta tuli luontevana osana mukana harrastusta ei näin enää ole. Entistä harvemmin henkilö, joka aloittaa jonkun lajiharrastuksen haluaa olla mukana myös järjestötoiminnassa. Suurempiin seuroihin liittyminen on helpompaa, koska todennäköisyys jostain "nakista" on pienempi. 

Liiton näkökulmasta jokainen jäsen on yhtä arvokas ja juuri tästä syystä en pidä nykyistä seuramäärää järkevänä. Yksittäisten puurtajien uupuminen voi johtaa useamman lajiharrastajan lopettamiseen, kun se yksi henkilö ei enää ole repimässä paikallissarjaan. 

On selvää, että meillä on monia sellaisia seuroja, jotka eivät halua yhdistyä minkään muun seuran kanssa. Samaten on kuitenkin myös niitä seuroja, jotka varmasti miettivät omaa toiminnallisuuttaan ja näissä tapauksissa suosittelen kyllä vahvasti fuusioitumista. Uusia harrastajia voimme saada - ja varmasti saammekin - mutta enää se ei kulje käsi kädessä talkootyön tekijöiden kanssa. Tämä tulee tiedostaa.

 

 

Perttu Jussila, 08.05.2019 10:00

Kyllä tuo seurojen jäsenmäärä ja seurojen määrä liitoissa muodostuu mielestäni sen mukaan, miten keilaajat kokevat olevansa tervetulleita seuraan, sekä sen perusteella, miten innokkaita he ovat osallistumaan ko. seuran toimintaan ja annetaanko keilaajan seurassa toimia halunsa ja aikataulujensa ym. mukaan. Monessa seurassa "patistetaan" jäseniä toimimaan, vaikka heillä ei olisi mitään halua, aikaa tai intressiä muuta kuin keilata omaksi ilokseen ja kisata silloin tällöin. Hatunnosto niille toimihenkilöille, jotka jaksavat pyörittää pieniä seuroja pienellä porukalla ja samalla antaa hiukan passiivisemmillekin keilaajille mahdollisuuden vain harrastaa seurassa. Suomen keilailuliiton linja rahastaa pikkuseuroja melko kovalla seurakohtaisella jäsenmaksulla ei kylläkään minun mielestäni edistä tätä toimintaa. Tässä olen aivan eri linjoilla Perttu Jussilan kanssa. 

Loppukaneettina mainitsisin: Pikkuseuroja tarvitaan jopa henkilökemia- ja poliittisista syistä...toimijoita kun on niin monenlaisia. Kaikki vain eivät tule toimeen kaikkien kanssa.

-Janne Huokko, Pikkukunnan hallimörkö

JonoJ, 13.05.2019 17:22


« Palaa