6. Eija Krogerus

(s. 19.6.1932)

 

Suomen naiskeilailun todellinen ”Grand Old Lady” on ilman muuta Eija Krogerus. Mittava menestyslista on lyhyesti kerrottuna tällainen: kaksi joukkuemaailmanmestaruutta, viisi Euroopan joukkuemestaruutta, seitsemän henkilökohtaista Suomen mestaruutta (SM-mitaleja 37) ja yksi Helsingin mestaruus. Tähän tulevat sitten himmeämmät mitalit päälle, joista pitää erikseen mainita kaksi henkilökohtaista MM-hopeaa. Edustustehtävissä hän oli mukana 21 vuotta, 1962–83. Erilaisia palkintoja Krogeruksen kahden vuosikymmenen mittaiseen uraan mahtui niin paljon, ettei hän itsekään niiden lukumäärä tiedä.

Ei siis ihme, että Eija sai aikanaan pelaajien korkeimman ansiomerkin, timanttineulan nro 1. Eija on nopeimmin kaikki pelaajaneulat voittanut keilaaja. Hopeinen neula tuli jo ensimmäisenä kilpailuvuotena, kultaisen pisteet täyttyivät seuraavana vuonna, kolme vuotta myöhemmin tuli kultainen neula kultaisin lehvin. Jälleen neljä vuotta, ja neulakokoelma tuli täyteen 100 pisteen täytyttyä 1982.

Eijan, silloin Vanhala, keilainnostus syttyi lajin syntymaassa USA:ssa 1958 hänen ollessaan opiskelemassa amerikkalaista kirjanpitoa. Los Angelesissa työpaikalla oli innokkaita keilaajia, joitten mukana hän tutustui keilailuun. Parin vuoden kuluttua Eija palasi kotimaahan, ja Ruusulan hallin oven aukaisu oli kohtalokas, keilailu vei nuoren naisen mennessään.

Eija osallistui aktiivisesti kilpailutoimintaan ja menestykset alkoivat kertyä vuonna 1962, jolloin naiset saivat oman Suomen mestaruuskisansa. Vielä silloin ei ollut Eijan voiton aika, vaan sen vei Maire Rautakoski. 1963 Krogerus voitti ensimmäisen seitsemästä mestaruudestaan. Legendaarisissa Besanconin EM-kilpailuissa vuonna 1962 Eija oli yksi pelaaja palkintopöydän puhdistaneessa naiskvartetissa. Kuitenkin jo Milwaukeen MM-kilpailujen aikaan vuonna 1971 Eija pohti edustusuransa lopettamista, mutta voimakkaana tekijänä pelien jatkumiseen oli aviomies Nils Krogerus, joka oli itsekin aikoinaan keilailuvaikuttaja, Suomen Keilailuliiton sihteeri ja toiminnanjohtaja.

Lopulta pitkän maajoukkueuran jälkeen Suomi-paidasta luopuminen ei kuitenkaan tarkoittanut keilailun lopettamista. Hän oli mukana muutamissa edustustapahtumissa valmentajana ja joukkueenjohtajana. Oma keilailu myös jatkui kansallisesti. Suomen mestaruuskilpailuihin osallistuminen oli itsestään selvyys, velvollisuus. Osanottokertoja tuli ennätysmäiset 50. Myös veteraanien Suomen mestaruus on Eijalla voitettuna. Lisämenestystä on tullut seniorien EM-kilpailuista, joissa massiivinen mitalimäärä on karttunut.

Eija toimi kirjanpitäjänä kansainvälisessä lääkeyrityksessä ja tuo työ vei häntä usein pitkille komennuksille ulkomaille, jossa tietenkin myös keilapallo kulki mukana.

Suuren kunnianosoituksen Eija sai 2002, kun hänet valittiin World Bowling Writersin Hall of Fameen. Vuotta myöhemmin tuli kansallista arvostusta, kun Eijalle ojennettiin Opetusministeriön Pro Urheilu-mitali.

Eija Krogerus oli ensimmäinen keilaaja, joka sai timanttisen pelaajaneulan. Palkintovitriinissä on myös Suomen Keilailuliiton viiri.


« Palaa