Arvokilpailut

Tulosta

Loppupohdintaa MM-kilpailuista

Suomen joukkue ei yltänyt tavoitteesiinsa. Pari mitalia jäi vähästä kiinni.

07.12.2018

Suomen joukkueen lento laskeutui Helsiki-Vantaalle klo 05:25. On aika vetää yhteen nähtyä, koettua ja kuultua.

On nurinkurista, että ne harvat asiat, jotka olivat Las Vegasissa kunnossa sakkasivat Hong Kongissa. Ei ollut online scoringia tai kunnollisia katsomotiloja. Livekuvaa saatiin yhdeltä rataparilta. Säädyllisesti toimivaa internet-yhteyttä ei pystytty tarjoamaan kummassakaan. Toisaalta taas tänä vuonna järjestäjät olivat tehneet valovuosien mittaisen harppauksen kilpailujen markkinoinnissa. Ratikoiden kyljissä oli suuria mainoksia tapahtumasta, paikalliset ihmiset tiesivät mitä on meneillään ja tapahtumalle oli hankittu yhteistyökumppaneita vajaan 400 000 euron edestä. Vastaavasti Las Vegasissa ei oltu saatu aikaiseksi minkäänlaisia mainoksia edes South Pointiin, jossa kisat pelattiin.

Niin kauan, kun World Bowling laskuttaa pelkästä oikeudesta järjestää arvokilpailut 150 000 dollaria ei parempaa ole tulossa. Joka vuosi on vain yksi hakija, joka pääasiassa on joku kasino Yhdysvalloista. Esimerkiksi vuosien 2019 ja 2020 MM-kilpailut pelataan jälleen kaikki South Pointissa alle 18-vuotiaiden kilpailuja lukuunottamatta, jotka ovat Ranskassa. Lajin olympiahaaveen kannalta tämä on tietysti surullista. Vaikka kilpailujen seuraaminen olikin Hong Kongista huomattavasti haastavampaa, oli niiden järjestelyt muutoin sellaiset, joita laji tarvitsee, mikäli se mielii Olympialaisiin. Mahdotonta ei olisi saada yhdistettyä tämän ja viime vuoden hyviä elementtejä, mutta se edellyttäisi World Bowlingilta hyvin kriittistä itsetutkiskelua. Toistaiseksi sitä ei taida olla näköpiirissä, mutta ensivuosi voi olla yllätyksiä täynnä.

Keilailu on laji, jossa kaikenlainen hämmentävä on mahdollista. Ulkopuoliselle on vaikea selittää sitä, miten hiljattain pelattua US Openia ennen pudotuspelejä suveneeristi hallinnut Jakob Butturff saattoi olla mm-kilpailuissa sijalla 110. Tai miten Chris Barnes oli 154:s.Tai sitä, miten viime vuoden all eventsin voittaja Hao Ming Wu oli nyt sijalla 32. Arvokilpailut eroavat muista kilpailuista monin tavoin. PBA-kisoissa pelaaja voi mennä pallorekkaan, ja porata seuraavaan blokkiin kolme uutta palloa. EBT:llä rahat tiskiin ja uusintaa pelaamaan. MM-kilpailuissa pallot nimetään hyvissä ajoin ja niillä mennään yhden vaihdon mahdollisuutta lukuunottamatta. Sanomattakin selvää on se, että uusintamahdollisuutta ei ole kun aikaisintaan vuoden päästä. Oikestaan se uusintamahdollisuus vuodenkin päästä on liian aikaisin.

Tässä on jälleen yksi haaste: miksi meillä on korkean tason turnauksissa niin monia formaatteja? EBT:llä järjestäjät ovat täysin riippuvaisia suoritusmääristä, joten uusintojen kieltäminen olisi kuolinisku jokaiselle kilpailulle. PBA:ssa pallofirmojen kesken pyörii edelleenkin kilpailu, vaikka markkinat ovat vuosien saatossa laskeneet. Nykykeilailussa ymmärrys välineistä on yksi erittäin tärkeä taito. Karrikoituna voidaan sanoa, että arvokilpailuissa tätä taitoa rajoitetaan. Vielä kertaakaan en ole sellaisissa arvokivoissa ollut, joissa viralliset harjoitukset olisivat vastanneet täysin sitä, miten olosuhde pelitilanteessa käyttäytyy. Keilailu on laji, jossa tulee aina olemaan paljon sellaisia muuttujia, joihin keilaaja itse ei voi vaikuttaa. Sääntöjen ja järjestelyiden puolesta ne tulisi kuitenkin minimoida. Ehkä pallosääntöä olisi aiheellista tarkistaa niin, että keilaaja saisi vaihtaa kaksi palloa kisojen aikana.

Oli niin tai näin, tänäkin vuonna all eventsin mitaleilla ei ollut muita kuin maailman huippuja. Voittaja EJ Tackett sijoittui PBA:n vuoden keilaaja-äänestyksessä toiseksi ja hopea mitalisti Andrew Anderson puolestaan voitti kyseisen äänestyksen. Kysymys ei olekaan siitä, että nyt hyvät eivät voi pärjätä, koska he pärjäävät aina. Kysymys on siitä, että tulisiko arvokilpailuissakin keilaajalle antaa enemmän mahdollisuuksia käyttää kaikkia taitojaan.

Olivatko Hong Kongin MM-kisat  suomalaisittain floppi? Eivät. Olivatko ne pettymys? Tietysti. Parikisassa mitali jäi 14 pisteen ja triossa 69 pisteen päähän. Jos noista molemmista olisi tullut mitali, olisivat kisat olleet erittäin onnistuneet. Näin suurissa kokonaisuuksissa onnistumisesta floppiin on pidempi matka kuin 83 pistettä. Se, että mitaleija ei tullut on tietysti pettymys. Etenkin se on pettymys niille keilaajille, jotka olivat radalla ja pääsivät lähelle. MM-mitalien saavuttaminen käy vaikeammaksi vuosi vuodelta, ja niiden mahdollistamiseen on jatkossa tehtävä entistä enemmän töitä kaikilla tasoilla. Me kilpailemme mitaleista sellaisten maiden kanssa, joissa keilaajien ei tarvitse huolehtia mistään muusta kuin harjoittelustaan. Olemme tästä tilanteesta aika kaukana ja valitettavasti tulemme olemaankin ellei jotain hyvin mullistavaa tapahdu.

Meillä on kuitenkin asiat paljon paremmin kuin monessa muussa Euroopan maassa, joka on myös hyvä muistaa; .iitto pystyy kustantamaan maajoukkueiden arvokilpailumatkat. Tätä pidämme ehkä liiankin itsestäänselvyytenä. Pohjoismaita ja Saksaan lukuunottamatta näin ei muualla Euroopassa ole. Italialla on nyt maailmanmestaruutensa myötä käsissään loistava mahdollisuus hyödynnettäväksi. Toivottavasti he tässä onnistuvat.

Kisoissa tapahtui kaikenlaista mielenkiintoista merkille pantavaa. Italialle mm-mitali oli ensimmäinen sitten vuoden 1971. Malesia voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa 39 vuoteen. Irlanti nappasi ensimmäisen mitalinsa koskaan, kun Chris Sloan sai masterssista pronssia. Tässä mitalissa erityistä oli sekin, että Chris heitti yhteen matsiinsa kolme sarjaa kaikki 468, mutta silti pelit jatkuivat. Vastaavaa ei tulla välttämättä ihan heti näkemään. Hong Kongissa MM-kilpailuihin osallistui ensimmäistä kertaa Pohjois-Korea. Heillä oli kaikilla kaksi palloa eivätkä varsinaisesti uusimmasta päästä. Kisojen päätyttyä oli hienoa nähdä, miten useampikin maa tarjoutui antamaan pohjois-korealaisille pallojaan. Erityisen mieleenpainuvaa oli se, miten paljon etelä-korealaiset auttoivat pohjoisen veljiään.

Miesten puolella seuraavat MM-kilpailut ovat vuonna 2021. Hong Kongin joukkueesta Sami Konsteri ja Jari Ratia kertoivat maajoukkueuran olevan nyt tässä. Uuden sukupolven on aika ottaa ja saada vastuuta enemmässä määrin.

Perttu Jussila


« Palaa