Indiana Classicin esikarsinta keilattiin, kuten tietenkin koko turnaus, Pro Bowl West-hallissa Fort Waynessa, Indianassa. 80 miestä lähti koettamaan onneaan ja jahtaamaan niitä 17 paikkaa, jotka olivat tarjolla pääturnaukseen. Mukana oli kolme suomalaista: Jarno Lahti, Kaaron Salomaa ja Luukas Väänänen. Peliolosuhteena oli 40 jalkaa, 12,2 metriä pitkä Don Johnsonin nimeä kantava keli. Sen verran hoito on lyhyt, että myös uretaania oli esillä, mm. Luukas sillä pelinsä aloitti.
Poikien ensimmäinen sarja oli tasainen, jokaisella oli yksi tyhjä ja pläjäys kaatoja ja he kaikki päätyivät välille 210-215. Toisessa Kaaron vähän karkasi muilta 236 sarjallaan, kun muut jatkoivat 210-tahtiaan. Kaaron jatkoi hyvää peliään kolmannessa sarjassa ja 233 antoi kolmeen sarjaan 679, jolla hän oli kymmenentenä, 34 pistettä karsintarajan yläpuolella. Jarno teki kymppipaikon jälkeen viisi kaatoa, mutta loppusarjassa taskuosumat antoivat neljä kymppiä peräkkäin. Toki siitä syntyi 236, mutta enemmänkin oli tuloillaan. Jarno nousi sijalle 14 muutaman pisteen erolla rajaan. Luukas jatkoi tasaista pommitusta, 217, yhteensä 641 ja oli vain kymmenen pisteen päässä.
Neljännessä sitten tapahtui, eikä Kaaronille hyviä. 6-7-10, isokirkko 4-6-7-9-10 ja viimeiseen ruutuun 6-7-10. Vain kaksi kaatoa tuli, eikä peräkkäin, joten sarja jäi vain 156:een. Tuolla Salomaa putosi kelkasta, eikä sinne enää päässyt mukaan. Sen sijaan Jarno jatkoi kovaa menoaan, nyt tuli kuuden jonolla 248 ja hän kiipesi yhteistuloksella 915 kahdeksanneksi 52 pisteen erolla. Myös Luukas nosti osakkeitaan, kahdella triplalla kertyi 226 ja tuli nousu rajalle.
Viidennessä sarjassa Väänänen teki kaksi isoa reikää, mutta kaateli sen verran hyvin, että tulos oli 210 ja hän oli vielä mukana kisassa. Lahti oli myös pienoisissa vaikeuksissa, mutta onnistui saamaan 204 ja kahdeksas sija säilyi. Salomaa keräsi 222, mutta eroa oli vielä 35 pistettä.
Kuudenteen sarjaan kävi sitten köpelösti Jarnolle. Kolme reikää ja vain yksi kaato antoivat 154 ja hän putosi 29 pisteen päähän rajasta ennen viimeistä sarjaa ja välissä oli toistakymmentä ukkoa. Luukas sen sijaan rutisti neljän jonolla ja kahdella tuplalla, isosta tyhjästä huolimatta, 232 ja pomppasi tulokseen 1309, jolla hän oli sijalla 15. Eroa karsintarajaan oli kuitenkin vain seitsemän pistettä. Kun Kaaronin 213 antoi sijaksi vain 31, oli käytännössä vain Väänänen enää mukana taistossa jatkopaikasta.
Viimeisen sarjan alku oli Luukakselle hankala. Viisi paikkoa tuli, mutta tahti ei riittäisi jatkoon. Kuudenteen tuli hyvä kaato ja seiskaan tupla ylipuolen osumalla. Kasiin jäi kuutonen, ysiin kaato, mutta hyvä osuma viimeisessä ruudussa jätti kympin seisomaan. Sarjaksi kertyi 202 ja yhteistulokseksi 1511 (keskiarvo 215). Loppujen lopuksi tuo riitti jaetulle 18 sijalle 20 pistettä karsintarajan alapuolella. Jarno sinnitteli 209 ja teki 1482 (211) ja tiukassa kisassa se riitti vasta riville 30, 49 pistettä jääneenä. Kaaronin viimeinen sarja lipsahti 172:een ja sitä myötä tulokseksi jäi 1442 (206) ja sijaksi 42. Eroa syntyi 89 pistettä.
Kaaron vastaili kysymykseeni hänen reissustaan: ”Juu, ajatuksena oli päästä keilaamaan yks pienempi kisa ennen Mastersia ja vähän hakea tuntumaa täällä keilaamiseen. Neljännessä sarjassa meni vähän pelipaikka alta ja tuli muutama huono arvaus, joista tuli maksimi rankut. Alkuun tuntui, että pelipaikka ja idea oli selkee ja pelaaminen tuntui hyvälle. Vaikka tänne reissaaminen olikin vähän isompi työmaa.
Varmaan koitetaan löytää jotain keilattavaa kisaa läheltä, niin ei aika kävisi pitkäksi ennen ensi viikkoa.”
Luukas oli analyyttinen kilpailuaan miettiessään: ”Olosuhde oli helppo jos sen pelasi oikein, ja koen, että pelasin koko ajan oikeasta paikasta, mutta liian paljon huonoja heittoja jotka kostaantui. Vikassa sarjassa oikea rata kääntyi enemmän ja se oli haastava. Harmi, kun kympin ekaan lähti hyvä heitto, mutta ei tippunut tällä kertaa. Yritetään etsiä jotain pikku kisoja ennen Mastersia.”
Näin koko kolmikko jäi ilman paikkaa pääturnaukseen, joka alkaa keskiviikkona. Siellä mukana ovat tietysti Santtu Tahvanainen ja Tomas Käyhkö.
Pekka Korpi
Kuva PBA