Ennen kutakin PBA-turnausta keilataan esikarsinta, jossa on jaossa muutama paikka itse varsinaiseen kilpailuun. Illinois Classicissa toiveikkaita karsijoita oli mukana 72, joista jatkopaikka aukeni 19:ta. Tämä on poikkeuksellisen paljon. Pelin henki oli yksinkertainen: keilaa itsesi seitsemällä sarjalla 19 parhaan joukkoon, tuloksella tai sijoituksella ei ole väliä.
Decaturissa esikarsinnan hoitona oli muunneltu Scorpion. Öljyn pituus oli 43 jalkaa, 13,1 metriä ja määrä oli 27 ml. Erikoista oli, että radan molemmissa reunoissa ykkösnuolen vaiheilla oli kaksi rimaa lähes täysin vailla öljyä. Siitä piti sitten taiteilla, käytännössä kaikki miehet aloittivat keilaamisen kolmos-nelosmerkkien tienovilta ja linja nousi loppua kohti parhaimmillaan kuutosmerkkiin.
Heti alusta kävi ilmi, että kovaa piti keilata. Jarno Lahti aloitti sarjalla 243 ja oli juuri ja juuri sisällä. Sitten hänen pelinsä tasaantui parirajan pintaan, 202, 204 ja 209. Tuossa vaiheessa hän oli sijalla 33 ja 58 pistettä rajan alapuolella. Viidennessä sarjassa Jarnon pelilinja kulki viitosmerkin kautta, jonne hän heitteli palloa jonkin verran ilmassa. Nelosruutuun tuli klippi 3-6-9-ryhmästä, mutta tuplan ja viiden kaadon jonon avulla hän taisteli sarjaksi 231 ja saavutti kriittistä rajaa jonkin verran. Kuudennessa sarjassa pallo alkoi jo lentää ilmassa nuolille ja kuutosmerkille. Yhtä heittoa vaille kaikki avaukset osuivat taskuun, mutta kolme kertaa kymppikeila jöpötti pystyssä. Tupla ja tripla toivat sarjaksi 227 ja ennen viimeistä sarjaa rajalle oli matkaa enää 16 pistettä. Seitsemäs sarja oli komeaa katseltavaa. Kaato, sitten tyhjä 2-8-10-kuvasta. Kymppipaikko ja yhdeksän kaadon putki. Pari noista kaadoista tuli pienellä tuurilla, mutta pöytäkirjassa ne merkittiin samanlaisella ruksilla kuin muutkin. Sarjan tulos oli 258 ja sitä myöden seitsemän sarjan kokonaistulos nousi lukemaan 1574 (keskiarvo 224). Sillä irtosi tulosluettelossa sija 14 ja paikka Groupon PBA Illinois Classiciin, joka alkaa heti tiistaina.
Tyytyväinen oli mies pelin jälkeen, vaikkakin sopivan vähäsanainen: ”Joo, aika kuiva oli kenttä, koko ajan tuntu, että kenttä oli itelle selkee. Alussa oli vähä huonoo toistamista, niin ei tullu isoja sarjoja. Loppu hyvin kaikki hyvin.”
Luukas Väänänen ei saanut missään vaiheessa otetta olosuhteesta. Ensin kahden tuplan ja kahden tyhjän myötä 186 ja ero rajaan oli heti 56 pistettä. Toisessa sarjassa hän heitti alusta seitsemän pesälyöntiä, mutta sai vain yhden tuplan. Kolme kertaa kymppi kenkkuili. Loppuun vielä 7-10 ja kun sarjaksi jäi 194, oli peli käytännössä mennyt, rajalle oli jo lähes sata pistettä. Luukas yritti hakea hieman suorempaa linjaa, laskeutui jo kolmoseen, mutta ei sekään auttanut. Reikä, kolme kymppiä ja tripla antoivat 199. Neljäs repsahti jo 178:aan ja loppu oli vain kokemuksen hakemista. Viidennessä Väänänen näytti, että hän osaa keilata, 216, mutta kuudes meni taas plörinäksi. Siihen tuli 174, eikä viimeinenkään juuri enempää antanut, 191. Yhteistulos oli 1338 (191) ja sillä sai sijan 61.
On ymmärrettävää, että Luukas ei ollut juttutuulella. Lisään hänen kommenttinsa myöhemmin, jos hän sellaisen lähettää.
Illinois Classicissa porukka on jaettu kahteen erään. Santtu Tahvanainen keilaa A-erässä ja Tomas Käyhkö B-erässä. Lahden erästä ei vielä ole tietoa. Kumpikin erä keilaa kahdeksan sarjaa sekä tiistaina, että keskiviikkona. Suomen aikaa pelataan iltakuudelta ja aamuyöllä. Torstaina kolmannes porukasta keilaa vielä kuusi sarjaa ja sen jälkeen 24 miestä pelaa pudotuspelit paras seitsemästä-systeemillä. Porraspeli keilataan sunnuntaina iltakymmeneltä.
Pekka Korpi
Kuva Suomen Keilailuliitto