Vaasalainen Harri Hoffman täytti marraskuun puolivälissä 90 vuotta. Hän juhli syntymäpäiväänsä muun muassa keilaamalla – lajia hän on harrastanut jo 75 vuotta.
Keilailu saapui Vaasaan vuonna 1950, kun kaupungin ensimmäistä kunnon keilahallia, jossa oli neljä keilarataa, alettiin rakentaa Vöyrinkadun kellariin. Kun keilarata valmistui toukokuussa 1951, keilailua järjestettiin joka ilta. Harrin keilailu alkoi keilapystyttäjän hommista.
Kun keilaaja oli heittänyt pallonsa, keilapystyttäjä hyppäsi radan perällä olevaan kuoppaan ja korjasi kaatuneet keilat pois. Keilapallot vieritettiin takaisin keilaajille radan sivussa olevaa puuränniä pitkin.
Sen jälkeen keilat asetettiin tarkalleen oikeille paikoilleen. Keilapystyttäjä painoi jalalla polkimesta, jolloin kymmenen tappia nousi ylös, ja kymmenen keilaa aseteltiin niihin.
Vaasan vanhassa keilahallissa keilapystyttäjät istuivat penkillä suoraan kuopan takana. Heidän täytyi varoa lentäviä keiloja ja painavia palloja, joten he suojautuivat portin takana.
Osa keilapystyttäjistä oli laiskoja ja jätti portin sulkematta, kun he hyppäsivät takaisin istumaan kuopan taakse. Muutaman painavan keilan osuman jälkeen he useimmiten oppivat suojautumaan paremmin – tai lopettivat hommat.
Työ oli raskasta, mutta tärkeintä oli kuitenkin tarkkuus. Jos keilaa ei asettanut oikealle paikalle tai jos keilapystyttäjä oli varomaton, keilat saattoivat kaatua saman tien, ja koko työ täytyi tehdä uudelleen, samalla kun keilaajat radan toisessa päässä odottivat kärsimättömästi saadakseen heittää uudelleen.
Harri oli pitkien käsivarsiensa ja tarkkuutensa ansiosta taitava keilapystyttäjä, ja häntä pyydettiin usein töihin keilaradalle.
Keilailu oli aina ollut läsnä Hoffmanin perheessä. Harrin isä Ragnar oli kiinnostunut keilailusta Helsingissä jo 16-vuotiaana. Hän oli perustamassa keilailuseura BK-30:tä, voitti keilailun Euroopan mestaruuden kahdeksan hengen joukkuekisaa Berliinissä 1936, ja hän teki sotien jälkeen aloitteen keilaradan rakentamiseksi Vaasaan. Ragnar ja Harrin äiti Vieno olivat tavanneet toisensa Kruununhaan keilaradalla, jossa Vieno työskenteli kahvilassa.
Kiitokseksi keilojen asettelusta Harri sai myös itse keilata, kun tilaa ja mahdollisuus löytyi. Mutta sen jälkeen kun hän jäi luokalleen ja joutui käymään kouluvuoden uudelleen, isä Ragnar piti hänen kanssaan vakavan keskustelun siitä, kumpi oli tärkeämpää – keilailu ja keilojen pystyttäminen vai koulunkäynti.
Harri hoiti koulunsa, mutta keilailu pysyi aina mukana. Kun Harri perheineen muutti takaisin Vaasaan vuonna 1970, hän alkoi keilata aktiivisemmin. Myös vuonna 1974 Ruutikellarintielle valmistunut uusi keilahalli lisäsi kiinnostusta.
Jo vuonna 1975 Harri alkoi kerätä ”merkintöjä”. Se tarkoitti, että hän oli oman sarjansa paras viikkokilpailussa ja sai siitä palkinnon.
Vasa Idrottssällskapin, VIS:n, riveissä Harri Hoffman voitti kolme Vaasan mestaruutta vuonna 1977: henkilökohtaisen kultamitalin, parikilpailun kultamitalin Ingmar ”Ingon” Lindqvistin kanssa sekä nelikkojoukkuekilpailun kultamitalin yhdessä Ingo Lindqvistin, Uno Hjerpen ja Ernst Westerlundin kanssa. Tarvittiin 21 sarjan päivätyö ja yli viisi tuntia keilailua, ennen kuin Harri voitiin julistaa kolminkertaiseksi voittajaksi.
Vuonna 1979 Harrista tuli keilailun suurmestari, kun hän oli aiemmin ollut lähellä suurmestariarvoa useita kertoja. Paras tulos oli 940 pistettä neljältä sarjalta, eli keskiarvo 235 sarjaa kohden.
30.12.2005 Harri löi 300 pistettä yhdessä sarjassa, eli 12 strikea peräkkäin samassa sarjassa. VIS Bowlingin historiikin mukaan Harri on edelleen vanhin keilaaja, joka on Vaasassa lyönyt 300 pistettä – hän oli silloin 69-vuotias.
Vuosien saatossa Harri Hoffman on kiinnostunut ja kilpaillut lukemattomissa lajeissa: aitajuoksussa, seiväshypyssä ja kymmenottelussa Vaasan Vasamassa ja VIS:ssä, pesäpallossa Vaasan Mailassa, kaukalopallossa Vasa IFK:ssa, suunnistuksessa IF Sibbo-Vargarnassa, IF Femmanissa ja OK Raseborgissa sekä hiihtosuunnistuksessa ja pitkän matkan hiihdossa IF Femmanin kanssa. Lisäksi hänellä on ollut johtotehtäviä koululiikunnassa ja suunnistusliitossa sekä toiminut lukuisten arvokilpailujen kuuluttajana.
Keilailu on kuitenkin ainoa laji, joka on pysynyt mukana aina Harrin 90-vuotispäivään asti. Harri käy lähes joka tiistai hallissa kaatamassa keiloja yhdessä muiden keilailuveteraanien kanssa. Nykyään kenenkään ei tarvitse odottaa laiskoja keilapystyttäjiä, sillä kone pystyttää kaikki keilat automaattisesti – uudet koneet hankittiin viime kesänä.
– Olen aina ollut urheiluhullu. Yksi tavoitteeni on ollut keilata pidempään kuin isä Ragnar. Hän keilasi yhtäjaksoisesti 70 vuotta, niin olen jo voittanut hänet, Harri sanoo.
75 år av strikar – Harri Hoffman bowlar ännu som 90-åring
I mitten av november fyllde Vasabon Harri Hoffman 90 år. Det firade han bland annat med att bowla, något han gjort redan i 75 år.
Bowlingen kom till Vasa 1950, då Vasas första riktiga bowlinghall med fyra banor började byggas i en källare på Vörågatan. Efter att bowlingbanan stod klar i maj 1951 ordnades bowling varje kväll. Harri började sin bowlingkarriär som kägeluppsättare, vilket gav honom fickpengar.
När en bowlare hade kastat sitt klot hoppade kägeluppsättaren ner i gropen längst bak på banan och rensade bort nedslagna käglor. Kloten rullades tillbaka till bowlarna längs en lutande träränna vid sidan av banan.
Sedan skulle käglorna ställas upp på exakt rätt platser. Kägeluppsättaren tryckte ned en pedal med foten, så att tio tappar trycktes upp, och de tio käglorna ställdes upp på dem.
I Vasas gamla bowlinghall satt kägeluppsättarna på en bänk precis bakom gropen. De fick akta sig för flygande käglor och tunga klot, så de skyddade sig bakom en grind.
En del kägeluppsättare var lata, och lät bli att stänga grinden då de hoppade upp och satte sig bakom gropen igen. Efter att ha blivit träffad av några tunga käglor, lärde de sig oftast att skydda sig bättre – eller så slutade de.
Det var ett tungt arbete, men det viktigaste var ändå att vara noggrann. Om du inte satte upp käglorna på rätt plats eller om du var oförsiktig kunde käglorna falla omkull genast, och du måste göra om hela arbetet, allt medan bowlarna i andra ändan av banan otåligt väntade på att få kasta igen.
Harri var med sina långa armar och sin noggrannhet skicklig som kägeluppsättare, och han tillfrågades ofta om han kunde jobba på bowlingbanan.
Dessutom fanns bowlingen alltid närvarande i familjen Hoffman. Harris pappa Ragnar hade redan som 16-åring blivit intresserad av bowling i Helsingfors. Han var med och grundade bowlingklubben BK-30, blev europamästare i bowling i åttamannalag vid EM i Berlin 1936, och han tog efter krigen initiativet till att en bowlingbana skulle byggas i Vasa. Ragnar och Harris mamma Vieno hade träffats på en bowlingbana i Kronohagen, där Vieno jobbade i kaféet.
Som tack för att Harri satt upp käglor fick han också bowla själv då det fanns utrymme och möjlighet. Men efter att han hade stannat på klassen, och måste gå om ett skolår, hade pappa Ragnar ett allvarligt samtal med honom om vad som var viktigare, bowlingen och kägeluppsättningen, eller skolgången.
Harri skötte skolan, men bowlingen fanns alltid med på något sätt. Efter att Harri med sin familj flyttade tillbaka till Vasa 1970 började han bowla mer aktivt. Den nya bowlinghallen som 1974 stod klar på Krutkällarvägen bidrog också till intresset.
Redan 1975 började Harri ta “prickar”. Det innebar att han var bäst sin klass i veckotävlingen och fick pris.
Med Vasa Idrottssällskap, VIS vann Harri Hoffman tre Vasamästerskap år 1977; guld individuellt, guld i partävlingen med Ingmar “Ingo” Lindqvist, och guld i fyrmannalagtävlingen tillsammans med Ingo Lindqvist, Uno Hjerpe och Ernst Westerlund. Det krävdes ett dagsverke på 21 serier och mer än fem timmars bowling innan Harri kunde utropas till trippelsegrare.
År 1979 blev Harri stormästare i bowling, efter att tidigare ha varit nära stormästartiteln flera gånger. Bästa resultatet var 940 på fyra serier, det vill säga 235 i medeltal per serie.
Den 30.12.2005 slog Harri 300 i en serie, alltså 12 strikar i rad i samma serie. Enligt VIS bowlings historik är Harri fortfarande den äldsta bowlaren i Vasa som slagit 300, som 69-åring.
Under åren har Harri Hoffman varit intresserad av och tävlat i ett otal idrotter; häcklöpning, stav och tiokamp i Vaasan Vasama och VIS, boboll i Vaasan Maila, bandy i Vasa IFK, orientering i IF Sibbo-Vargarna, IF Femman och OK Raseborg, skidorientering och långloppsskidning med IF Femman. Dessutom har han haft ledaruppdrag inom både skolidrott och orienteringsförbund.
Bowlingen är ändå den enda idrott som har hängt med ända till Harris 90-årsdag. Nästan varje tisdag kommer han till hallen för att tillsammans med andra bowlingveteraner fälla käglor. Och nuförtiden behöver ingen vänta på lata kägeluppsättare, för alla käglor sätts automatiskt upp av maskiner, nya från i somras.
– Jag har alltid varit idrottstokig. Ett mål har varit att bowla längre än pappa Ragnar. Han bowlade oavbrutet i 70 år, så jag har slagit honom redan, säger Harri.
Teksti: Linus Hoffman Yle
Kuva: Yvonne Hoffman