PBA Pete Weber Missouri Classicin voittajaksi nousi todellinen työmies. Kahden käden ”lapiotekniikalla” keilaava Anthony Simonsen kipusi voittajaksi viidenneltä sijalta kaatamalla vastustajansa neljässä ottelussa.
Enterprise Park Lanes Missourin Springfieldissä oli näyttämönä Pete Weberin uran viimeiselle esiintymiselle PBA:n pääkiertueella. No, henkilökohtaisestihan se ei mennyt hyvin, Pete oli karsinnassa toiseksi viimeinen. Mutta eipä 62-vuotiaalta oikein voinut muuta enää odottaakaan. Sen sijaan turnauksen kasvoina PDW teki mahtavaa työtä. Hän istui katsomossa eturivissä vaimonsa kanssa ja vilkutteli yleisölle, kun hänen menestyksistään näytettiin otteita. Tietysti hän myös jakoi voittopytyn Simonsenille taiston tauottua.
Porraspelin ensimmäisessä matsissa Simonsen kohtasi AJ Johnsonin, josta ei ollut vastusta. Sarja toki alkoi tasaisena, Simo johti kuudella pisteellä puolivälissä. Molemmat kaverit tekivät kaatoja vasemmalla radalla, mutta oikea oli hankala. Johnson ei saanut tehtyä kuin yhden kaadon oikeanpuoleisella radalla ja kun loppusarjassa hän teki pari isoa tyhjää, sarjakseen hän sai vain 159. Simonsen sen sijaan keksi oikean radan metkut ja veteli loppuun yhtä vaille kaikki kaatoja ja kirjasi voittotulokseksi 234.
Toinen vastus oli pelin ainoa vasuri, Matt Russo. Hän oli tuskaillut tekniikkansa kanssa alkuvuodesta. Hän oli yksi harvoja kahdella kädellä heittäviä, jolla oli peukalonreikä ja hän käytti sitä. Kolme viikkoa sitten hän ryhtyi keilaamaan ilman peukaloa. Ilmeisen onnistunut muutos, kun hän oli telkkarissa jo nyt. Russo erottuu koko muusta PBA-porukasta erikoisella pelipaidallaan. Se on Teini-ikäisten Mutantti Ninja-kilpikonnien asu, johon on kuvattu selkäkilpi, vatsakilpi ja punainen vyö. Eikös se ole silloin Rafael? Hyvinhän sarja hänellä alkoi, neljällä kaadolla. Simonsen aloitti kolmosmerkistä, teki kaato-paikon, Sitten hän nousi nelosmerkkiin ja keilat alkoivat lähteä. Kuusi kertaa peräkkäin hän teki ruksin pöytäkirjaan ja kun Russo jätti viidenteen ruutuun 7-10 reiän ja kuudenteen missin viiden keilan 1-4 läpäristä, olikin homma ohi. Loppupisteet olivat Anthonyn hyväksi 247-202.
Simon kolmas vastus olikin sitten major-luokkaa, EJ Tackett. Simonsenilla on Tackettia vastaan hyvä tilasto TV-peleissä, 3-0. Siitä ei ollut apua, kun oikea rata alkoi kenkkuilla. Käyttämällään himmeällä pallolla Simonsen jätti siellä kympin pystyyn, vaihtoi pallon kiiltävään, jolla jätti vajaasta 2-4-8-10 reiän ja tyhjän. Kolmannessa peräkkäisessä porraspelissään esiintynyt Tackett puolestaan aloitti tuplalla, jätti sitten kympin, oikealla radalla tietysti, teki vasemmalla kaadon ja johti 23 pistettä puolivälissä. Sitten tuli muutos. Ensin EJ täräytti taskusta 7-10 reiän ja kuudenteen ruutuun nakkasi nokkaan ja 4-10 tyhjän ja peli oli tasan. Simo palasi takaisin himmeään palloon ja jätti oikealla radalla kaksi kertaa kymppikeilan, toki paikaten ne. EJ teki kaksi huonoa heittoa, molemmat paksuja, 3-6-10 ja 3-6, paikot molemmista. Kymppipaikon jälkeen Tackett teki kolme kaatoa vasemmalla radalla, 193. Anthony kaatoi vasemmalla, nyt oli edessä viimeinen ruutu ja tietenkin oikealla puolella. Ja voittaakseen hänen piti tehdä kaksi kaatoa radalla, jolla hän ei ollut kaatanut kertaakaan sarjassa. Ensimmäinen heitto osui hieman vajaana ykköseen ja tulos oli rouhiva kaato. Toinen heitto oli edellisen toisinto ja taas kaato. Viimeiseen hän vaihtoi taas kiiltävään palloon, kaatoi silläkin ja eteni loppuotteluun sarjallaan 203.
Ylimmällä portaalla oli odotellut PBA-kiertueen talven kuumin mies. Bill O’Neill johtaa kaikissa mahdollisissa tilastoissa, paras keskiarvo, eniten rahaa tienattuna ja eniten pisteitä kerättynä. Ja yksi major-turnaus jo voitettuna. Mutta ne olivat vain tilastoja, kun radalle astuttiin. Molemmat kaverit keilasivat tässä vaiheessa jo suunnilleen viitosmerkistä lähes samaa linjaa. Simonsen sai alkuun aikaan vakuuttavan triplan, johon O’Neill vastasi tuplalla. Simo jätti taas kympin oikealla radalla, mutta taisteli sitten tuplan. Billin heitto nelosruutuun vasemmalla radalla jäi pahasti vajaaksi ja keiloista 2-4-10 tuli tyhjä. Hän kaatoi viitoseen, mutta jälleen vasemmalla radalla kuudenteen ruutuun jäi 2-4-10, joka jäi paikkaamatta. Ja uskomatonta, mutta totta hän jätti 2-10 kuvan myös kasiruutuun, siis jälleen vasemmalla radalla. Tuossa vaiheessa peli oli jo ratkennut ja Simonsen lasketteli 224-156 voittoon. Se oli hänen 14. voittonsa urallaan ja kyseessä on vain 27-vuotias nuori mies.
Viimeisen heiton jälkeen Pete Weber kaappasi voittajan halaukseen ja miehet rutistivat toisiaan pitkään. Hetken kuluttua Weber ojensi Simolle kookkaan palkintopytyn ja kirjoitti siihen nimikirjoituksensa muistoksi. Simonsen sanoi voittajahaastattelussa Kimberly Presslerin kanssa, että hän kyllä muistaa tämän voiton pitkään. Hän lausui, että oli suuri kunnia voittaa legendan mukaan nimetty kilpailu miehen itsensä edessä ja sitten taas halattiin pitkään.
PBA-kiertue jatkuu heti alkuviikosta Andersonissa, keskisessä Indianassa. Tiistaina aamuyöllä keilataan taas PBA Elite-liigaa, itse turnaus alkaa tiistai-iltana Suomen aikaa. Indiana Classicin pelitapa on sama, kuin männäviikolla Missourissa.
Pekka Korpi
Kuva PBA