Suomessa on runsaasti pienempien paikkakuntien keilahalleja, joissa tehdään hartiavoimin arvokasta työtä lajin sekä harrastajien eteen. Yksi näistä on Pohjois-Pohjanmaalla alle seitsemän tuhannen asukkaan Haapajärvellä sijaitseva Split45. Nelirataisessa keilahallissa on erittäin aktiivista kilpailutoimintaa, siellä järjestetään alakoululaisille keilakerhoja ja palvellaan tietysti hyvällä otteella viihtymään saapuvia asiakkaita. Lisäksi palvelut eivät rajoitu vain keilahalliin, kun Split45 liiketoimintaan lukeutuu myös kuntosali, valmennukset, luennot sekä kahvila. Kaiken tämän hoitaa yksin halliyrittäjä Timo Hihnala, josta huokuu hyvä energia ja työteliäs luonne.
”Timo on sisukas ja monipuolinen haapajärvisten liikuttaja. Timon periksiantamattomuus ja sisukas luonne on noussut merkittävään rooliin juuri korona-aikana. Hän on tehnyt innovatiivista ja humoristista markkinointia sosiaalisessa mediassa. Hänen yritys täydentää Haapajärven palveluntarjontaa.”
Näin Haapajärven Yrittäjät luonnehti Timo Hihnalaa vuonna 2021, jolloin Timo palkittiin yrittäjälle jaettavalla Sisu-palkinnolla. Sisukkuus paistaakin tuoreesta perheenisästä, joka ennen korona-aikaa päätti tarttua haasteeseen ja muutti Haapajärvelle puolisonsa kanssa varta vasten keilahalliyrittäjäksi. Nyt takana on seitsemän vuotta ja Timo tosiaan vetää hallia yksin.
– Pitkä kokemus minulla oli aikaisemmin jo työskentelystä keilahalleilla ja ennen tänne muuttoa olin töissä Kajaanin keilahallissa sekä Kempeleen ja Oulun Pelixireissä. Tosiaan ihan tätä halliyrittämistä varten muutimme Haapajärvelle, Timo kertoo.
Timo Hihnala liikkuu itse paljon.
Timo on itse erittäin liikunnallinen ja harrastaa muun muassa pitkiä ultrajuoksuja. Energinen luonne näkyy myös yrittäjyydessä, mikä huokuu Split45 toiminnasta. Yksi silmiinpistävä asia on se, miten Timolla riittää tarmoa kaiken muun toiminnan lisäksi nettisivuihin ja sosiaaliseen mediaan panostamiseen. Hallissa pyörii läpi kauden kilpailuita ja Timo esimerkiksi kirjoittaa ennen kisoja ja niiden jälkeen artikkelit, joissa onnistujien suoritukset nostetaan erikseen esille ja hehkutetaan onnistujia. Kaikki tämä vielä positiivisessa hengessä ja pilke silmäkulmassa.
– Itseäni aikanaan häiritsi se, että jos olin menossa toiselle paikkakunnalle keilahallin kisoihin, ei oikein kunnolla meinannut löytyä kilpailuista tietoa. Kun aloitin yrittäjänä mietin, että tuo asia ainakin pitää olla kunnossa ja nettisivut pitää olla päivitettynä. Sitä on vaikea arvioida, kuinka iso vaikutus someen ja nettisivuihin panostamisella meidän kohdalla on, mutta varmasti siitä on hyötyä. Meidänkin pitää saada kisasuorituksia lähialueen muilta paikkakunnilta, Timo kertoo ja antaa kuvaavan esimerkin siitä, millaisista asioista pienen paikkakunnan kilpakeilaaminen voi olla kiinni.
– Ajattelee sitäkin, että tällä kaudella meillä on muutamalla aktiivisella lähialueen keilaajalla ollut loukkaantumisia ja muita terveyshuolia, niin se on heti monta kymmentä kisasuoritusta kauden aikana pois, Timo sanoo.
Yksin hallin pyörittäminen kuulostaa melkoiselta savotalta, mutta Timo suhtautuu asiaan luonteelleen ominaisesti eli reippaasti ja jälleen kerran pilke silmäkulmassa.
– Onhan tällä järjestelyllä itselleni työllistävä vaikutus tietysti. Minulla on keilahallin lisäksi kuntosali ja teen myös jonkin verran valmennustoimintaa. Pikkupaikkakunnalla vuosikierto on aika selkeä, mikä auttaa tässä. Alkuun en tuntenut täällä ketään ja kaikki oli uutta, mutta nyt on selkeä vuosirytmi. 2018 aloitin täällä, enkä ollut ehtinyt saada ennen koronaa yhtäkään kokonaista tilikautta täyteen. Siitä alkoikin sitten poikkeusajat, jotka ovat kestäneet pitkään Ukrainan sodankin takia. Yritystoiminta on muilla aloilla kärsinyt ja sen huomaa meidän asiakkaissa. Joutuu tavallaan pyörän keksimään jatkuvasti uudelleen. Paljon saa töitä tehdä, jotta plussalla ollaan, mutta juuri nyt tilanne on ihan hyvä ja pystyn palkkaa itselleni maksamaan, mutta tuntipalkkaa ei kannata laskea, Timo nauraa.
Voidaan siis sanoa, että Timo muutti Haapajärvelle opetellakseen halliyrittäjyyden. Hän kertoo, että visio hallin toiminnasta oli heti selkeä.
– Joka viikko varmasti tulee yrittäjälle vastaan asioita, joista tulee sellainen olo, että ei hitsi. Jos ei muuta, niin käytät yhden työpäivän jonkin Microsoftin päivityksen kanssa tappelemiseen, vaikka muutakin hommaa olisi kauhiasti. Olen näitä ongelmia vähentänyt karsimalla turhia asioita. Mulla ei esimerkiksi ole WhatsAppia käytössä, koska en halua käyttää ylimääräistä aikaa siellä. Sitten kun tätä asiaa ihmetellään, niin sanon aina, että eipä taida olla sellaista tutkimusta olemassa, jossa todettaisiin WhatsAppin tekevän aivoille hyvää. Minulla on ihan tarpeeksi pääkopassa pyöriviä asioita, Timo naurahtaa taas.
Yksi kisa loppuu, seuraava alkaa
Timo kertoo, että Split45 tarjoaa kilpailuita keilaajille ”käytännössä koko ajan”.
– Meillä on kauden aikana kuusi erikoiskilpailua. Sunnuntaina oli finaali ja seuraavalla viikolla alkaa heti toinen, eli aina seuraavalla viikolla alkaa uusi finaalin jälkeen. Kesällä on sitten vielä spesiaalikisa, jossa on neljä eri olosuhdetta eli kaikilla radoilla omansa ja kisassa pelataan neljän sarjan blokkeja. Se on ihan mielenkiintoinen ja hyvä treenimuoto myös. Siinä ei ole finaalia erikseen, joten lomalaiset voivat poiketa omalla aikataululla pelaamassa. Lisäksi keilailun puulaaki pyörii ja se on aktiivista 11 joukkueen voimin. Sitten kun vaihdoimme Ylä-Savon liittoon täksi kaudeksi, niin täällä pelataan myös ranking-osakilpailuita neljä. Sitten meillä on vielä veteraanien valtakunnansarjaa, veteraanikuppia, lauantaikuppia ja joka kisassa superlauantait lisäpalkinnoin sekä muita ekstrakilpailuita. Sitten meillä oli tälläkin kaudella paikallissarjakierros, joka oli aika kova rutistus, kun neljällä radalla pelasi kuusi joukkuetta. Se oli pitkä päivä, niin valmistin vielä pelaajille lämpimän ruuan. Siinä oli sen verran hommaa, että sai ottaa yksivuotiaan pojan hallille ja vaimon apukäsiksi, yksinyrittäjä hymähtää.
Haapajärven hallissa on suht vanhat koneet, jotka Timo saa omin käsin toimimaan jouhevasti.
– Ja kun omat kädet eivät riitä, avuksi saapuvat Heikki Pietikäinen, Eino Raudaskoski ja Urpo Jämsä.
Koneisiin liittyen yrittäjällä on asiakkailleen mielenkiintoisia tulevaisuuden suunnitelmia.
– Mahdollisesti on tulossa päivitystä koneisiin, Timo tuumaa arvoituksellisesti.
”Aivan mahtava porukka”
Omia asiakkaistaan ja kisaajia Timo kehuu vuolaasti hyvästä hengestä.
– Aivan mahtavaa porukkaa meillä. Nytkin oli viimeksi paikallisia keilaajia kisafinaalissa, niin oli kyllä oli niin mahtava tunnelma hallissa. Ymmärrän toki sen, että kilpailuissa on tarkoitus voittaa, mutta oli hieno katsoa, miten kaikki tsemppasivat toisiaan. Toiseksi ja kolmanneksi tulleet antoivat vikoissa ruuduissa läpyjä toisilleen, niin tuollaista on hieno katsoa. Ylimääräistä psyykkaamista en oikein itse ymmärrä. Olen itse kakarasta asti urheillut ja kisoissa yritän olla mahdollisimman hyvä versio itsestäni ja jos joku on parempi, niin sitten se pitää vain hyväksyä.
Kiitosta hyvästä ilmapiiristä saavat nimenomaan asiakkaat.
– Kyllähän se kilpailun ilmapiiri lähtee noista keilaajista, koska hehän siellä rata-alueella ovat. Vaikka kuinka itse heittäisin tuolla tiskillä vitsiä, ei se siirry radoille. Siitä kiitos myös meidän keilaajille.
Yrittäjä kiittelee harrastajia hyvän tunnelman luomisesta radoille.
Timo haluaa, että heidän hallissaan jokaisella keilaajalla on hyvä olla. Tästä esimerkkinä hallin kilpailussa kiellettiin käden nostaminen pystyyn, mikäli vitoskeila on kisaajalla pystyssä.
– Tuon vakiintuneen tavan ymmärtää hauskana, jos huippukeilaajat pelaavat keskenään. Mutta haluan ajatella asian niin, että tällaista harrastajakeilaajaa kyseinen tapa voi häiritä ja rupesin huomaamaan, että joidenkin kisaajien olon tuo tapa teki epämukavaksi ja siitä tulikin palautetta. Sellaista ilmapiiriä emme halua kisoihin emmekä halua kenellekään nolostumisen tunnetta, joten kielsimme sen. Olen verrannut asiaa siihen, että jos golfaajalla on metrin pituinen puttaus menossa, eihän kanssakisaajat tule siihen olan taakse naureskelemaan. Kilpakeilailussa meillä ei ole varaa siihen, että joku kisaaja jää kotiin sen takia, että pelkää tulevansa nolatuksi, Timo perustelee.
Kuten sanottu, Haapajärvellä tärkeää on saada keilaajia hallille myös ympäryskunnista. Split45 toiminta kuulostaa hienolta ja vahva suositus on pohjalaisille keilaajille ja kauempaakin suunnata tutustumaan halliin.
– Nivalassa on esimerkiksi erittäin aktiivinen kilpakeilaajien porukka, joiden aktiivisuus on meille tärkeää. Lisäksi meillä on tässä laaja vakioporukka, joka koostuu muun muassa kalajokisista, ylivieskalaisista, kokkolalaisista ja oululaisista sekä nyt enemmän Savon suunnasta, kun vaihdoimme tuota liittoa. Arvostan kyllä jokaista keilaajaa, joka kilpailuita kiertää.
Valmennuksia keilaajille
Split45 tiloissa myös kuntosalilla on iso roolinsa. Oman urheilu- ja valmennustaustansa myötä Timo aikoo seuraavaksi erottaa valmennuspalvelut omille somekanavilleen, jotka kannattaa ottaa seurantaan, sillä luvassa on ilmaisia fysiikkavalmennuksia myös keilaajille.
– Minulla on tällä hetkellä esimerkiksi junnujen pesäpallojoukkueita, polkujuoksijoita, pyöräilijöitä sekä tavallisia kuntoilijoita, joille teen fysiikkaohjelmia. Keilailu on todella fyysinen laji ja sitä olen miettinyt, että keilaajien kannattaisi panostaa enemmän fysiikan kehittämiseen. Se tässä onkin vähän huvittavaa, että pyöritän keilahallia, mutta teen harjoitteluohjelmia ihan muiden lajien harrastajille. Olen aikaisemmin tehnyt pari vuotta ihan työkseni valmennusta, jossa keskitytään palautumiseen. Huippukeilaajat treenaavat viikossa parikymmentäkin tuntia ja itselläni ollut mielessä, että miten heillä riittää paukut palautumiseen, Timo pohtii ja jatkaa.
– Uni ja palautuminen ovat keilaajilla tosi isossa roolissa ja sitä pitäisi kehittää. Jokainen ymmärtää, että minulla tässä nykyisessä arjessa aivan riittävästi hommaa, mutta tulevaisuudessa olisi tarkoitus brändätä keilaajille valmiita valmennuskokonaisuuksia. Jo tällä hetkellä nettisivuilta löytyy valmennuksia, joista olisi varmasti apua monelle, etenkin kovempien tavoitteiden keilaajille ja kaikki valmennukset voidaan tehdä etänä. Esimerkiksi jos oma palautuminen mietityttää, voidaan tehdä Oura-mitttaus, sormuksia löytyy yksi jokaista kokoa, ja pystyn koostamaan sellaiset raportit, joita ei suoraan sovelluksesta saa. Lähes tuhannen palautumismittauksen kokemuksella saan datasta paljon irti, Timo sanoo.
Teksti: Henri Havusela
Kuvat: Timo Hihnalan arkisto