Tällä kertaa Kansien kätköistä -juttusarja vie meidät vuoteen 1971 ja historialliseen kilpailuun: siihen ensimmäiseen Ballmaster Openiin. Artikkelista selviää, ettei turnaus lähtenyt mitenkään hiljalleen liikkeelle, vaan oli alusta saakka spektaakkeli. ”Urheilutalossa astuttiin yhdellä harppauksella uuteen keilailukauteen. Huomattiin, että lajimme pystyy tarjoamaan niin kilpailijoille kuin yleisöllekin monin verroin enemmän, kuin mihin meillä tähän mennessä on totuttu”, Keilaaja-lehdessä hehkutettiin.

Historian ensimmäiseksi Ballmaster Open -voittajaksi kruunattiin Ruotsin Josef Wiener Helsingin Urheilutalon Keilahallissa. Jutun lopussa kerrotaan, että seuraava turnaus oli jo suunnitteilla, mutta aikalaiset tuskin ymmärsivät vielä, kuinka mittava tulevaisuus Ballmaster Openilla oli edessään. Vuoden 1972 turnaus järjestettiin Ruusulan keilahallissa. Talin keilahalliin turnaus siirtyi järjestettäväksi 1974.

Antoisia lukuhetkiä jälleen!

 

Wiener vei voiton Ruotsiin

On paljon ja rohkeasti sanottu, kun väittää, että tammikuun puolivälissä koettiin Helsingin Urheilutalossa Suomen kaikkien aikojen loisteliain keilailutapahtuma. Mutta kun näin ei väitä yksi tai kaksi, vaan yksimielisesti jokainen International Ballmaster Tournamentiin osallistunut niin koti- kuin ulkomainenkin kilpailija ja myös katsomon viimeisinkin sopen täyttänyt yleisö, on väitteellä varmasti katetta.

Urheilutalossa astuttiin yhdellä harppauksella uuteen keilailukauteen. Huomattiin, että lajimme pystyy tarjoamaan niin kilpailijoille kuin yleisöllekin monin verroin enemmän, kuin mihin meillä tähän mennessä on totuttu. Merkittävintä koko Suomen keilailun kannalta oli television mukanaolo finaalipeleissä. Eikä vain mukanaolo, vaan mitä täysipainoisin 30 minuutin jännitysohjelma keilailusta parhaimmillaan kiitos huippuluokan pelaajien, kameramiesten, ohjaajan ja selostajan, joka tiesi mistä puhui ja kenelle puhui.

Kisat alkoivat yhden englantilaisen, 7 ruotsalaisen ja 132 kotimaisen huippukeilaajan karsintakierroksilla, joissa aluksi pelattiin kaksi 5 sarjan peliä. Heti kärkeen saatiin nähdä komeita kaatopötköjä, kun peräti 16 kilpailijaa ylitti tonnin ensimmäisellä 5-sarjaisellaan, Nipa Olonen oli ykkösenä tuloksella 1073. Kymmenen sarjan jälkeen oli kärkipaikka vaihtunut maestro Pulkkisen käsiin (2086) ruotsalaisen parivaljakon Åsberg-Wiener puhaltaessa kuitenkin vaarallisesti niskaan tuloksillaan 2083 ja 2061. Tässä vaiheessa tapahtui turnaijassääntöjen mukainen ”isojako”, vain 60 parasta pääsi mukaan seuraavaan 5-sarjaiseen. Kärkipään tahti jatkui edelleen kovana: Wiener oli 15 sarjan kohdalla jo 100 pistettä yli pariluvun, hänestä kuitenkin vain pisteen päässä Pentti Koivula. Ennakkosuosikit Åsberg, Kallari, Olonen, Hiilokoski, Isokosela ja Hartman selvittivät niinikään tiensä kymmenen miehen semifinaaliin, mutta Eki Pulkkiselle tapahtui se, mitä vain keilailussa voi tapahtua: 187, 158, 133, 149 yhdentoista peräkkäisen paritulossarjan jälkeen — ja ulos! Yllättymisenä kymmenen parhaan joukossa voitaneen ehkä pitää Esko Nyyssöstä ja Hemming Mannilaa.

heiton jälkeen oli valotaululla nähtävänä kuuden kaadon pötkö. Nyt elettiin keilailun huippuhetkiä, vaikka ei saatukaan kummaltakaan soveltua nähdä pötkön jatkuvan. Rinta rinnan kaverit painelivat viimeiseen ruutuun asti, joka vasta ratkaisi taiston Pennan hyväksi 233–232! Huomioita ei samoilla hetkillä myöskään jäänyt Josef Wieneriin vielä hurjempi alku 9–10 radoilla: 8 ensimmäistä heittoa — kaikki kaatoja. Sama mies uusi temppunsa samalla rataparilla puolta tuntia myöhemmin — aika poika tuo Josef.

Kun kaikki 10 olivat kohdanneet toisensa, kuului ohjelmaan amerikkalaisen mallin mukaan vielä ottelut, joissa johdossa oleva kohtaa kakkosen, kolmonen nelosen, viitonen kuutoseen jne. Tämän jälkeen voitiin todeta, että Josef Wiener oli ylivoimaisella tavalla varmistanut itselleen finaalipaikan tuloksella 5598, johon sisältyi bonus-pisteitä seitsemästä voitosta ja yhdestä tasapelistä 375.

Puhdas pistetulos 25 sarjasta oli siis 5223 mikä vastaa kovasti kunnioitettavaa 208,9 keskiarvoa sarjaa kohti. Ruotsalaisella oli tässä vaiheessa kaksoisjohto, kun Åsberg keräsi voittobonuksia peräti 425. Mies miestä vastaan kamppailujen kovaa tasoa muuten kuvastaa sekin, että Leo Hilokoski hävisi vastustajilleen seuraavilla sarjatuloksilla: 212–213–186–204-232–195–193. Kisojen huono-onnisin mies, joka toiseksiparhaalla 25 sarjan keskiarvollaan 203,3jätettiin finaalipaikan ulkopuolelle.

Kaikki neljä finaaliottelua olivat tasaväkisiä ja jännittäviä. Koivula jätti ensin Ihalaisen viitostilalle 205-187 voitollaan, mutta sai tuntea heti perään Reiska Hartmanin tyrmäysiskun tehon 224-211. Hartman pelasi finaalien finaalin kansainväliseksi lyömällä pelätyn Åsbergin ulos luvuin 192-179 ja oli perin vähällä onnistua Josefinkin selätyksessä, mutta seitsemänteen ruutuun sattui kallis lipsahdus, johon Josef vastasi vuorenvarmalla loppupelillä ja voitti 200-187. Jännitystä ei aivan lopussakaan silti puuttunut, sillä kun Wiener oli saanut pelinsä valmiiksi, oli Hartmanilla yhdeksännessä kaato alla ja mahdollisuus 210:een kolmella kaadolla viimeisen ruutuun, mutta yleisön syvä huokaus todisti keilojen jääneen pystyyn jo ensi yrittämällä -. kädenpuristus ja valtavat aploodit sympaattiselle kisavoittajalle.

Ballmasters on jo tehnyt päätöksen järjestää II International Ballmaster Tournamentin tammikuussa 1972 – puhutaan jo myös kokonaisen tunnin mittaisesta televisioinnista.