Maailman parhaaksi keilaajaksi tituleerattu EJ Tackett on hallinnut PBA-kiertuetta myös tällä kaudella, paras keskiarvo, eniten tienestejä, pistetilaston ykkönen, eniten tv-otteluita, mutta yksi on puuttunut, voitto. Tänään se vihdoin tuli ja kaikkein makeimmassa paikassa, PBA World Championshipissa. Tackett on hallinnut tuota kilpailua viime vuosina ja tänään hän voitti sen ennennäkemättömän neljännen kerran peräkkäin. Tuo voitto hyvin menneen kauden päälle antaa hänelle todennäköisesti myös neljännen Vuoden Keilaaja-tittelin peräkkäin. Sen varmistumista saadaan vielä odottaa, mutta näin sanotaan ja kirjoitetaan.
Mutta helpolla ei neljäs voitto irronnut. Ihmemies Kanadasta, Zach Wilkins, oli voittanut kuusi ottelua tv-finaalissa ja oli voittamassa jo seitsemättä, mutta… Loppuottelu oli jännittävä. Wilkins avasi sarjan 4-9 reiällä, joka jäi paikkaamatta. Tackett tasasi puntit seiska-kympillä. Sitten alkoi kymppikeila kenkkuilla, molemmat joutuivat sitä paikkaamaan, puolisarjassa kanukki johti yhdellä pisteellä. EJ otti johdon tuplalla, kunnes heitot alkoivat mennä paksuksi. Kaksi kertaa hänelle jäi kotiportti, mestarismies ne tietysti paikkasi molemmat. Zachilla oli viisi yhden keilan paikkoa jonoon ennen kasiruudun rouhivaa kaatoa. Hän teki ysiin toisen ja meni ohitse. Tackettilta vaadittiin kaatoja, mutta niitä ei tullut. Hän vetäisi vajaaksi ohi ykkösen ja joutui paikkaamaan neljän keilan ryhmän. Kymppiin se kaato syntyi, mutta toinen heitto oli taas paksu ja kolmen keilan paikon myötä EJ sai sarjaksi 188. Wilkinsin tullessa viimeiseen ruutuun tilanne oli se, että ehjä ruutu riittää voittoon. Kuinka monta kertaa noin on sanottu ja köpelösti on käynyt. Niin nytkin. Heitto oli aivastuksen paksu ja jätti taas nelos-ysin. Paikko ei nytkään onnistunut ja sarjaksi tuli 181. Miehet kättelivät ja halasivat lyhyesti ja voittaja kyykistyi kontalleen vauhtiradalla ja hautasi päänsä käsiinsä.
Hetki oli Tackettille tunteellinen, hän oli jo mielessään jälleen hävinnyt loppuottelun, mutta kohtalo päätti toisin. EJ nousi lattialta kyyneleitään pyyhkien, haki kristallipytyn ja väänsi jo hymyä huulilleen. Voittohetkeä tulivat juhlimaan myös vaimo Natalie ja kolmivuotinen Tripp-poika.
Illan draaman rakensi kuitenkin Zach Wilkins. Hän oli sijoittunut 66 sarjan karsinnassa seitsemänneksi ja kipusi sitten porraspelissä askelma kerrallaan aina loppuotteluun saakka. Mutta mikään puu ei kasva taivaaseen asti, sen Zach sai huomata.
PBA World Championshipin pelitapa tänä vuonna oli luvalla sanoen pöhkö. Huhti-toukokuun vaihteessa World Series of Bowlingissa keilattiin 66 sarjaa, että saatiin yhdeksän porrasfinalistia selville. Sitten odotettiin viisi viikkoa, että päästään voittoa ratkomaan. Ja finaalin pelipaikka oli tuhannen kilometrin päässä alkukilpailuhallista. Toki Thunderbowlin Strobl Areena on komea paikka, joten annettakoon se anteeksi. Mutta tuo aikataulu. Kai sille oli joku syy, jonka joku viisas oli keksinyt, mutta höh!
Loppupelit keilattiin Earl Anthonyn mukaan nimetyllä 42 jalkaa, 12,8 metriä, pitkällä ratahoidolla, joka osoittautui todella kinkkiseksi, mitään se ei antanut ilmaiseksi.
Ennen Wilkinsin voitonmarssia ensimmäisessä ottelussa Jason Sterner kukisti niukkaakin niukemmin Darren Tangin 203-202. Sitten tuli mies pohjoisesta. No, oikeasti tällä hetkellä Zach asustaa rajan eteläpuolella Kansasissa, mutta ei pilata hyvää juttua. Ensin kaatui Sterner selvänlaisesti 180-165. Tuossa matsissa molemmat miehet tekivät kolme tyhjää. Seuraava uhri oli Brandon Bonta, jonka Zach jyräsi selvästi 223-173. Myöskään Jason Belmonte ei pystynyt Wilkinsiä pysäyttämään. Kanadalainen aloitti seiska-kympillä, teki kolme irtokaatoa ja paikkasi kolme kymppiä sarjaan 185. Belmo teki ison reiän nelosruutuun ja tuplasi sen päälle. Ysiruudussa avausheitto meni päin ykköskeilaa ja jätti paikattavaksi kenkun ryhmän 3-6-9-10. Ysi ei paikkoheitolla lähtenyt eikä viimeiseen ruutuun tuplaa tullut, joten Belmolta jäi vielä voittotili avaamatta sarjalla 181.
Porraspelin toisessa puolikkaassa, joka poikkeuksellisesti keilattiin heti edellisen osan jälkeen, eikä seuraavana päivänä kuten aiemmin on tehty, Wilkins kohtasi ensin Kris Pratherin. Zach johti paikkopitoista sarjaa hieman ennen kasiruutua, johon Prather läjäytti 3-4-6-7 reiän. Paikkoheitolla kolmonen lensi hienosti neloseen ja napautti myös seiskaa, mutta tämäpä ei suostunut kaatumaan, vaan jäi huojumaan paikalleen. Kris veti loppuun kolme kaatoa ja pakotti Wilkinsin tuplaamaan voittaakseen. Kaato tuli, vaan ei toista ja niin tasatuloksella 192-192 mentiin yhden heiton uusintaan. Ensin Prather kaatoi, Wilkins seurasi. Toisella heitolla Krisin heitto kaarsi ylipuolelle, eikä kymppikeila lähtenyt. Zach sen sijaan teki komean kaadon ja jatkoi marssiaan eteenpäin.
Vanha kettu Bill O’Neill aloitti tuplalla, mutta siihen ne riemunaiheet jäivätkin. Hän teki kolme reikää ja yhden ison missin ja jäi tulokseen 144. Wilkins toteutti kommentaattori Kyle Shermanin havaitsemaa taktiikkaa: heitti aika hyviä heittoja ja paikkasi mitä pystyyn jäi. Nyt matkalle tuli tripla ja harvinainen nelosmissi ja sarjaksi riittävä 205. Seuraava kanto kanukin kaskessa oli Chris Via. Nyt nähtiin jo tulostakin. Wilkins aloitti neljän jonolla ja lisäsi siihen vielä tuurilla viidennen. Via missasi kympin ja oli jo yli 40 pisteen takamatkalla ennen kuin aloitti kirin. Neljä kaatoa tuli, mutta seiskakeila katkaisi nousun ja Zach eteni loppuotteluun sarjoin 235-217.
Vielä kerran keilataan PBA-kiertuetta ison veden takana. Viikon kuluttua pelataan Norm Duke Open, missä mukana ovat taas meikäläiset Tomas Käyhkö ja Santtu Tahvanainen. PBA:n kausi päättyy elokuussa Helsingborgissa, Ruotsissa, keilattavaan Lucky Larsen Mastersiin.
Pekka Korpi
Kuva PBA