Kuukauden keilaajaksi syyskuussa valitun Petteri Salosen keilailuvuosi 2025 on ollut huima menestystarina. Salosen vuoteen on mahtunut useita kovan tason voittoja, joista ensimmäisen hän nappasi jo aivan vuoden alussa senioreiden EM-kisoissa.

Salonen avasi tammikuun lopussa EM-kisat singlessä vaatimattomalla tuloksella 1089, mutta parikisaan hän sai jo hienosti juonen päästä kiinni ja heitti tuloksen 1290. Joukkuekilpailussa Salonen tykitti Suomen joukkueen selvästi parhaan kuuden sarjan tuloksen 1338, millä hän oli omalta osaltaan auttamassa joukkuetta EM-pronssimitaleille.

Heikon alun jälkeen Salosen taso koheni sen verran selvästi, että paikka Mastersiin aukesi. Mastersin ensimmäisessä vaiheessa Salonen tiputti englantilaisen Steve Thorntonin sarjavoitoin 2–1 ja sama toistui myös toisessa vaiheessa, kun Saksan Bodo Koniecny sai todeta suomalaisen paremmaksi.

– Kisat alkoivat aivan superhuonosti. Peli siitä sitten vähän parani ja pääsin kuitenkin Mastersiin, mikä ei näyttänyt kisojen ensimmäisen pelipäivän jälkeen lähellekään varmalta. Muuten kun on tasaväkistä, niin on pitkälti siitä kiinni, että kuka uskaltaa tehdä ne muutokset, eikä jää odottelemaan, että vastustaja mokaa. Toki toinen voi mokata tai voi käydä huono tuuri, mutta pitää olla hereillä oman pelin kanssa, Salonen toteaa.

Kolmannessa vaiheessa Salosen tieltä taipui Ruotsin Peter Hellström suoraan sarjoin 2–0. Loppuottelussa Salonen kohtasi saksalaisen Michael Krämerin ja ottelusta muodostui jännitysnäytelmä. Krämer voitti avaussarjan selvästi 255–208, mutta Salonen vei toisen nimiinsä 256–209. Kolmannen ja mestaruuden ratkaisseen sarjan Salonen voitti 234–228 ja hänet kruunattiin senioreiden Euroopan mestariksi.

– Voittaminen on aina hienoa, mutta tiedän oman tasoni ja olin tehnyt kisoihin valmistautumisen siten, että minulla on mahdollisuus voittaa. En lähde hakemaan vain hyvää sijoitusta, vaan voittoa. Se tulee sitten, jos tulee, siihen vaikuttaa niin moni asia.

Tänä vuonna keilailussa seniori-ikäiseksi tullut Salonen nautti voitosta ja arvokisakokemuksesta, sillä edellisestä edustustehtävästä oli ehtinyt vierähtää jo pitkä aika.

– Oli kiva päästä maajoukkuepaitaan, kun edellisestä kerrasta oli aikalailla tarkalleen seitsemän vuotta. Naureskelin kaverillekin, että jouduin hankkimaan taas passin, että pääsen lentokoneeseen.

Senioreiden Suomen mestaruus Turussa

Seuraavan seniorivoittonsa Salonen otti jo maaliskuussa, kun hän juhli senioreiden Suomen mestaruutta Kupittaalla. Loppuottelussa taipui Timo Raatikainen kahden sarjan yhteistuloksella 436–383.

– Se on taas yksi meriitti. Senioreissa on Suomessa aika hyvä taso ja paljon aktiivisia keilaajia löytyy. Siellä on kavereita, joilla ei ala puntti tutisemaan, jos pitää tehdä kaato. Ei kannata jättää ovea auki tai tulee takuulla lunta tupaan. Ilmaiseksi ei irtoa yhtään mitään, Salonen kuvailee saavutusta.

Kansainvälisen huipputurnauksen voitto

Jos joku ajatteli, että Salosen voittokulku pysähtyisi kahteen, oli hän väärässä. Vuoden isoin paukku tuli syyskuussa, kun hän voitti Talissa järjestetyn International Hammer Challengen. Voitto toi hänelle maineen ja kunnian lisäksi myös komeat 7000 euroa. Kovatasoisia huippukeilaajia pursunneen turnauksen voitto oli Salosen pitkän uran yksi kirkkaimmista kruunuista.

Salonen selvitti tiensä B-finaalien kautta aina turnauksen loppuotteluun asti, jossa hän voitti ruotsalaisen Alex Joen 228–211. Viimeisen heiton jälkeen Salonen tuuletti raivokkaasti ja tunne välittyi vahvasti kotikatsomoihinkin asti.

– En olisi päässyt alkukilpailun perusteella edes finaaliin ilman senioripaikkoja. Ja finaalivastustajani Alex Jokikin pääsi sinne B-finaalin kautta. Olimme molemmat tulleet sen kaikkein pisimmän matkan aina loppuun asti. En ollut ikinä voittanut tällaista isoa kansainvälistä rahakisaa, niin voittaminen tuntui mielettömän hyvältä, Salonen fiilistelee.

– Olen aiemmin ollut European tourilla kolmesti kakkonen ja edellisestäkin kakkossijasta on jo 12 vuotta aikaa. Aikanaan Lahdessa oli iso kilpailu, missä hävisin Osku Palermaalle finaalin. Aalborg Internationissa hävisin aikanaan Dominic Barrettille ja vuonna 2013 hävisin finaalin San Marinossa Martin Larsenille. On siinä aikanaan tullut turpaan aika kovilta keilaajilta.

Salonen oli pitkän rupeaman jälkeen aivan puhki. Ison voiton nappaaminen oli mentaalisesti iso asia, mutta keho oli koetuksella myös fyysisesti. Pitkä turnaus vaati veronsa, kun Salosen sormet meinasivat antaa periksi aivan viime hetkillä.

– Finaalien lämmittelyssä toisessa heitossa tunsin kuinka nimettömän sormen päässä rusahti ja nahka irtosi. Sormet olivat aivan turvoksissa ja hyvä kun kynsiä myöten menivät tuttiin. Tuli rakko ja yritin heti saada sen puhkaistua, mutten onnistunut. Onneksi siinä oli toinen välierämatsi menossa ja saimme sen aikana shopissa vaihdettua isommat tutit tilalle.

– Ennen tuon turnauksen alkua minulla oli tällä kaudella vain kuusi kilpailusarjaa alla ja finaaliviikonlopulle tuli 29 sarjaa. Seuraavalla viikolla väsytti ja joka paikkaa kolotti, mutta kun katsoi palkintoshekkiä, niin särki vähän vähemmän, naurahtaa Salonen.

Salonen tiputti turnauksen aikana tieltään useita suomalaisia huippunimiä. Kokeneen keilaajan tieltä saivat ennen finaalia väistyä niin Teemu Putkisto, Pyry Puharinen, Jarno Lahti, Juhani Tonteri kuin Juho Rissanenkin.

– Pystyin vielä tämän ikäisenä voittamaan tuon tason kisan, mikä ei ole ihan itsestäänselvyys. Ehkä se antaa muillekin aihetta miettiä, että se on mahdollista. Aikanaan en edes tykännyt matsipeleistä. Ne olivat aina olleet minulle todella vaikeita ja hankalia. Onko sitten vanhemmiten tullut sellainen henkinen kypsyys. Ei tarvitse myöskään miettiä mitään maajoukkuepaikkojakaan enää, niin voin pelata ennakkoluulottomasti.

Ikä tuo haasteita, mutta ei esteitä

Tänä vuonna 50 vuotta täyttävä Salonen sanoo, että iän alkaa huomata keilatessa, mutta ainakaan menestystahtia se ei ole hänen kohdallaan vielä liiaksi hidastanut.

– Junnuna ajattelin, että jos sitä pääsisi yleiseen sarjaan ja maajoukkueeseen. Sitten, kun siellä maajoukkueessa olin vajaana kolmekymppisenä, niin ajattelin, että mitäs nuo nelikymppiset kehäraakit siellä tekevät. Kun itse täytin 40, niin tajusin, etteivät he mitään kehäraakkeja ole, mutta viisikymmentä on jo sellainen ikä, ettei suoritustaso ole enää samalla tasolla. Päivien välinen vaihtelu tekemisessä voi olla aika suurikin.

– Nelikymppisenä jos olit tikissä ja pää kesti, niin pystyit suorittamaan koko ajan. Nyt se fyysinen puoli on vaikeampaa, jos pitäisi esimerkiksi lähteä kahdeksi viikoksi arvokisoihin suorittamaan.

Kisakalenterista Saloselta löytyy seuraavaksi tuttuja kilpailuja sekä hänelle varsin tärkeitä valtakunnansarjoja.

– Ballmaster Open on tammikuussa ja joka vuosi on avoimen SM-kisatkin. No Urethane Openissa olin tänä vuonna neljäs ja sekin on taas ensi keväänä. Senioreiden kautta tulee sitten lisää kisoja, joita voin heittää. Ajattelin, jos pärjäisimme senioriliigassa ja lisäksi SM-liigassa miesten kanssa. Edelleen tässä pystyy pärjäämään, kunhan vain on aikaa harjoitella ja kilpailla riittävästi.

 

Teksti: Markus Viljanen