Jyväskylän Pupuhuhdan keilahallia pyörittävät Kaupin keilahallistakin tuttu kaksikko Olli Haakana ja Sami Konsteri, jotka ovat ehtineet olla muutaman vuoden ajan yhtiökumppaneina. Kahdeksanratainen halli palvelee tietysti kaiken tasoisia keilaajia, mutta hallin selkeä pääpaino on kilpakeilailussa ja kilpailuita hallissa riittää. Hupikeilaajia tämä asia palvelee myös, sillä kun halli on jatkuvasti niin sanotussa kisakunnossa, onhan se mukavaa myös satunnaiselle kävijälle harrastaa hyvin ylläpidetyissä puitteissa. 

Tässä haastattelussa Olli Haakana kertoo sekä Pupuhuhdan hallin arjesta että omasta intohimostaan kilpakeilailua kohtaan. Haakana ja Konsteri pitävät huolen siitä, että erittäin aktiivinen Jyväskylän ja sen lähialueen kilpakeilailuväki pääsee kisaamaan nyt ja tulevaisuudessa. 

– 35 vuotta on taisteltu tämän lajin kanssa. Olen monessa keskustelussa sanonut, että jos koskaan irtaudun keilailusta sataprosenttisesti, aion eläkepäivillä kirjoittaa kirjan siitä, mitä kaikkea olen keilailun parissa nähnyt ja kokenut. Mukavaa on ollut ja edelleen täytyy lajia rakastaa, kun näin paljon tämän eteen tekee töitä, koska ihan pelkkää herkkua tämä ei aina ole. Joku siinä vain vetää aina puoleensa, ja kun olen parikin päivää pois keilahallilta, niin vain sitä palataan hymyssä suin haastamaan taas itseään. Ja sitten kun työssä onnistuu, kyllä siitä jättimäisen hyvän fiiliksen saa. Joku sairaus siihen varmaan liittyy, vaikka mitään siihen liittyvää ei ole kyllä todettu.

Näin tiivistää omaa suhdettaan keilailuun ja halliyrittämiseen Olli Haakana, joka totisesti on nähnyt keilailukentällä paljon ja isoksi osaksi hallilla työskentelyn kautta.

– Mukavaa se on, että nykyisin yhtiökumppanina on tuollainen Konsterin Sami, jolta ei myöskään ihan heti lopu virta kesken. Neljä vuotta olemme yhdessä touhunneet ja voin sanoa, että kohtuullisen mielenkiintoiset vuodet ne ovat olleet ja olen tietyllä tavalla löytänyt hänestä sielunkumppanin. Se on mukava, kun yhtiökumppanin kanssa ei tarvitse väitellä asioista, kun ajattelemme asioista pitkälti samalla tavalla. Sitten kun molemmat ovat kovia tekemään, niin meillä homma toimii siten, että kun toinen paukkuu, niin toinen venyy, Haakana kiittelee yhtiökumppaniaan toimivasta yhteistyöstä.

Keilahalleja on Suomessa laidasta laitaan erilaisia, mikä on rikkautensa, eikä ole yhtä oikeaa tapaa pyörittää hallia. Pääasia on palvella keilailua ja keilaajia. Pupuhuhdassa vaalittu linja on ennen kaikkea palvella kilpakeilailua. Tämä näkyy käytännössä ja yksinkertaisesti siinä, että kilpailuita riittää ja monipuolisesti. Tämä on johtanut siihen, että Jyväskylän seudulla on poikkeuksellisen tiivis ja aktiivinen kilpailuita tahkoava harrastajajoukko.

– Kyllä kilpakeilailu on Jyväskylässä erittäin viriiliä. Tuo ydinporukka on niin aktiivinen, että edelleenkin 70-100 kuuden sarjan lappua meillä viikoittain pelataan. Kahdeksanrataiseen halliin se on kohtuu kova määrä, Haakana tarkentaa.

Sekä hän että omalla keilailu-urallaan huippumenestynyt Sami Konsteri ovat vankkumattomia kilpakeilailun puolestapuhujia. Pupuhuhdan radoilla se näkyy käytännössä siinä, että kilpailueriä järjestetään viikon jokaisena päivänä.

– Se on varmasti se näkyvin asia. Sitten se, että me emme peru kilpailuvuoroja muiden varausten tieltä. Tietysti voi tulla jotain poikkeuksellisen isoja yksityistilaisuuksia, joiden kohdalla täytyy miettiä, mutta lähtökohtaisesti kisaerät pysyvät omilla pakoillaan. Sitten kilpakeilailuun panostetaan meillä siten, että on erilaisia kilpailuita sekä on aamu- ja iltaeriä sekä viikonloppueriä. Yhdelläkin kaudella meillä oli 18 erilaista erikoiskilpailua, mikä on yhteen kauteen aika jättimäinen määrä. Lyhyimmät kisat ovat päivän kisoja, sitten on viikon ja parin viikon kisoja ja siihen päälle noita pidempiä kilpailuita, Haakana sanoo ja jatkaa.

– Luulen, että tuossa on ne syyt, minkä takia täällä on aktiivinen kilpaileva porukka ja aktiivisuus on myös säilynyt, kun vaihtelua on ja kilpailuita on kaikille riittävästi. Sitten iso veteraanikeilaajien joukko tykkää siitä, kun meillä on paljon virallisia kuuden sarjan kisoja. Meillä ei ole sellaisia kolmen sarjan epävirallisia kisoja vaan kaikki ovat näitä virallisia, ja siitä ihmiset tykkäävät, vaikka välillä rataolosuhde olisi hankalampikin. Tämäkin on varmasti yksi syy siihen, että meillä kisaerät täyttyvät. Meillä aktiivisimmat keilaajat heittävät viikosta toiseen kolme kuuden sarjan lappua viikoittain. Se on iso määrä, Haakana kertoo.

Veteraanikeilaajien lisäksi Pupuhuhdan kisoissa ravaa keilaajia eri ikäluokista ja hallin toiveena on elvyttää myös sitä, että pelaajia osallistuisi kisoihin myös Jyväskylää kauempaa.

– Meillä oli jonkin aikaa tauolla Keski-Suomi Ranking, joka pyörii nyt taas. Tällaiset kilpailut keräävät hyvin pelaajia myös lähikunnista, kuten Keuruulta, Äänekoskelta ja Saarijärveltä. Katsotaan, miten tällä tavalla saisimme pelaajat kiertämään myös eri halleja. Korona-aikana hallien kiertäminen väheni dramaattisesti joka puolella Suomea. Vähän olemme saaneet sitä elvytettyä. Nord Senior Tour on meillä nyt ollut sellainen kisa, joka tuo sitten selvästi kauempaakin porukkaa. Turusta saakka on siihen osallistunut pelaajia.

Haakana ja Konsteri pyörittävät myös Tampereella Kaupin keilahallia, jossa keilattiin juuri SM-liigakierrokset. Tampereella on kilpailuiden osalta yksi asia, jonka Haakana ottaisi mielellään Jyväskylään sekä toivoisi näkevän samaa myös ympäri Suomen.

– Seuraotteluita järjestetään Tampereella loistavasti. Tietyt seurat järjestävät massiivisen paljon seuraotteluita ja sitä samaa toivoisi eri puolille, koska sieltä tulee iso määrä suorituksia. Toki tässä asiassa on hyvä tiedostaa, että tuollainen toiminta edellyttää seuroihin aktiivista ja arvokasta porukkaa, jotka aktiivisesti jaksavat järjestää. Niitä henkilöitä seuroihin varmasti kaivataan. Olen ymmärtänyt, että näistä puuhaihmisistä alkaa olla pulaa.

Kilpakeilailu palvelee myös hupikeilaajia

On helppo nähdä, että aktiivinen kilpakeilailu palvelee myös hupikeilaajia. Esimerkiksi Pupuhuhdassa halli on jatkuvasti niin sanotusti kisakunnossa, kun kilpailueriä on päivittäin. Tällaisiin puitteisiin on myös satunnaisen kävijän kiva tulla keilaamaan.

– No joo, esimerkiksi Jyväskylässä radat ajetaan joka päivä ja usein pariinkin kertaan. Vieläkin tulee satunnaisilta varaajilta kyselyitä puhelimessa, että onko meillä öljyä radoilla, Haakana virnistää.

– Siinä voi vain sanoa, että kyllä meillä on öljyä radalla. On minulla itsellänikin kokemus yhdestä keilahallista, jossa olimme käymässä ja en tainnut tunnin aikana kertaakaan osua keiloihin eikä radoilla selvästi ollut öljyä. Kysyin hallin henkilökunnalta, että hoidetaanko teillä radat kuinka, kun teillä on tuo radanhoitokone tuossa. Vastaukseksi sain, että kyllä ne aina maanantaisin hoidetaan. Ja tässä elettiin kuitenkin lauantaita. Eli kyllä halleissa voi olla paljonkin eroja, joita satunnaiskävijä ei osaa edes ajatella. Tuollaiset erot ovat ikäviä erityisesti sellaisille harrastajille, jotka tulevat omien välineiden kanssa käymään. Meillä on hyvä tilanne, että pystymme aina tarjoamaan hyvät olosuhteet harrastaa ja asiakas voi siihen luottaa.

Halliyrittäjä myös huomauttaa, ettei öljyn tehtävä ole pelkästään palvella keilaajaa, vaan myös pitää radat kunnossa.

– Jos laminaattia hinkataan palloilla pitkään kuivana, niin eihän se sille hyvää tee ja radat alkavat kulumaan. Aikaisemminhan puhuttiin radanhoitoöljystä. Suosittelen käyttämään radoilla, Haakana naurahtaa.

Halliyrittäjä kertoo alkaneen vuoden näyttävän Pupuhuhdassa hyvältä. Halli tulee tekemään paljon yhteistyötä Kaupin keilahallin kanssa.

– Se helpottaa Jyväskylän päätä. On työvoimaa käytössä silloin, kun sitä tarvitaan, Haakana täsmentää ja kertoo, että intiaanikesää hän ei toivo tänä vuonna.

– Kesä on nykyään kaikille halleille iso haaste ja jotenkin tuntuu ihmiset ovat pidentäneet kesäaikaa vaan entisestään. Se on iso haaste, kun ihmiset ovat muiden harrastusten parissa sen ajan. Siihen tähdätään, että saataisiin ainakin kahdeksan hyvää kuukautta tälle vuodelle ja tuon tuskaisen kesän yli päästäisiin hyvin yli, kuten muutkin hallit ja halliyrittäjät.

Jyväskylän keilahallin kotisivut

Teksti: Henri Havusela

Kuvat: Olli Haakana