2. Kalle Asukas

Kalle Asukas (1920-2008) on ensimmäinen suomalainen henkilökohtainen maailmanmestari. Tuon tittelin lisäksi hän voitti lukuisia MM- ja SM-mitaleita. Maan eturivin keilaajia hän oli parikymmentä vuotta. Asukas vaikutti pitkään myös järjestötoiminnassa.

Kalle Asukas löysi tiensä Helsingin ainoaan keilahalliin, Liisankadun salonkiin 14-vuotiaana, 1934. Hänen paikkansa oli radan toisessa päässä, keilapoikana, kun herrat vierittivät mustaa kuulaa kohti keilapatteria. Parin vuoden kuluttua alkoi toiminta radan toisessa päässä. Kallen oppi-isänä oli ratamestari Folke W. Borg. Kalle osoitti todella nopeasti suuret lahjansa. Ensimmäisen palkintonsa Kalle otti lokakuussa 1936 alokaskilpailussa, hän oli toinen tuloksella 704. Hänen neljän sarjan ennätyksensä 1936 oli 834, joka oli tuon ajan välineillä todellinen huipputulos. Kaksireikäinen kumi-eboniittipallo oli käytössä viikoittain niin harjoituksissa kuin kilpailuissakin.
1945 perustetun Rännikauhun jälkeen tie vei Osuman kautta Keila-Poikiin, jota Asukas itse oli perustamassa 1946. Ke-Po:ssa Kallen nousu huipulle tapahtui nopeasti, oikeastaan maksimiaikataululla. Jo vuoden kuluttua 1947 Asukas leivottiin Helsingin suurmestariksi nro 27. Saman vuoden Suomen mestaruuskisat Tampereella toivat Kallelle hopeamitalin. Se oli ensimmäinen virstanpylväs menestyksekkäällä uralla, joka huipentui 1958 ensimmäiseen suomalaiskeilaajan saavuttamaan henkilökohtaiseen maailmanmestaruuteen Ruotsin Hälsingborgissa. MM-titteliä ennakoi edellisvuoden 1957 Suomen mestaruus, joka yllättäen jäi hänen ainoakseen.
Maailmanmestaruus ei ollut mikään onnenkantamoinen, sillä Kalle oli asettunut sen tavoitteekseen jo vuotta ennen kisoja. Hänellä oli selkeä oma ohjelma, johon kuului lenkkeilyä, suunniteltu heittoharjoittelu ja systemaattinen kilpaileminen. Kaksi vuotta ennen kisoja hän ryhtyi käyttämään kolmireikäistä palloa.
Erittäin tärkeä osa mestaruusjahdissa oli henkinen valmistautuminen. Kalle pyrki määrätietoisesti kehittämään itseään ja rakentamaan henkisen kanttinsa kestävyyttä.
–Tällä alueella itsensä voittaminen on tärkeä tekijä. Epäonnistunut suoritus ei saa heijastua haitallisesti seuraaviin heittoihin, hän korosti 60-vuotishaastattelussaan.
-Ennen viimeistä sarjaa olin kahden pisteen johdossa, ja koko huomio oli kiinnitettävä siihen, miten saan pallon irti kädestä. Onkin aika uskomatonta, miten täydellisesti tuollaisessa tilanteessa pystyy irtautumaan muusta miljööstä, muisteli Kalle 30 vuotta myöhemmin.
Maailmanmestaruus oli suuri saavutus, mutta mitalia ei siitä saanut. Voittajalle jaettiin vain kultainen rintamerkki. Se pääsi Kallen kokoelmissa toisen hänen suuresti arvostaman merkin rinnalle. Se oli kuuden vuoden sotapalveluksesta saatu rintamamiesmerkki Tammenlehvä.
MM-kisoista jaettiin mitaleja ensimmäisen kerran Kallen muistin mukaan vasta 1963 Meksikon kisoissa.
Vaikka Asukas oli loistava yksilönä, hän viihtyi erityisen hyvin joukkuekilpailuissa. MM-kisoista tuli myös runsaasti joukkuemenestystä: maailmanmestaruus 8-miehisissä Essenissä 1955 ja 5-miehisissä Hälsingborgissa, MM-hopeaa 1954 Helsingissä 8-miehisissä, 5-miehisissä Essenissä, 8-miehisissä sekä parikisassa Hampurissa 1960 ja vielä MM-pronssia Helsingin 5-miehisjoukkueessa.
Viisissä MM-kisoissaan Asukas oli henkilökohtaisestikin aina kärkijoukossa, sijoitukset olivat 13-11-1-9-8. Viimeisten eli Mexicon kisojen 8. sija oli samalla paras eurooppalaissuoritus. Kisojen jälkeen selkävaivat yltyivät niin pahoiksi, että Kalle siirtyi harrastelukeilailuun.
Vaikka Asukkaalla oli loistava menestys MM-tasolla, hän ei koskaan päässyt taistelemaan Euroopan mestaruudesta. Kahdesti hän oli joukkueessa, mutta varamiehenä.
Asukkaan huiman menestyksen salaisuus oli hänen hyvä tekniikkansa. Heitossa ei ollut mitään kommervenkkejä. Asukas oli myös valmis jakamaan oppia muille. Hän jakoi opetuksensa kolmeen osaan. Ensimmäiseksi pitää oppia ratatekniikka, jotta oikeat heittokulmat löytyvät. Toiseksi pitää oppia tuntemaan pallonsa. Kolmas ja tärkein asia on asenne. Puolet tästä touhusta on yläpäästä kiinni, hän tapasi sanoa.
Uransa aikana Asukas voitti satoja erilaisia palkintoja, mitaleja, pokaaleja noin 650. Mutta eniten hänen sanotaan arvostaneen samovaaria, jonka sai seuraltaan Ke-Po:lta 50-vuotislahjakseen. Asukas toimi pitkään myös seuran puheenjohtajana. Lahteen siirryttyään hän edusti Keila-Kallet -seuraa ja oli myös tämän seuran puheenjohtaja. Iän karttuessa Asukas lähti mukaan veteraanikeilailuun ja nousi veteraanivaliokunnan puheenjohtajaksi.
Siviiliammatiltaan Asukas oli koru- ja kelloseppäalan edustaja. Keilailu ei ollut Asukkaan perheessä vain Kallen harrastus, myös Seija-rouva oli taitava pallon käsittelijä.
Nuorille keilaajille maailmanmestarilla oli yksi selkeä neuvo:
–Opetelkaa lukemaan ratoja.
Pelaajien ansiomerkkejä Asukas sai kolme: Hopeinen pelaajaneula nro 1953, Kultainen pelaajaneula nro 2 1953–54 ja Kultainen neula kultaisin lehvin nro 1.
1982 Asukas valittiin toisena suomalaisena, Eija Krogeruksen jälkeen, World Bowling Writersin Hall of Fameen.

 

 

 

 


« Palaa