Kauden päättävään suurkilpailuun kelpuutettiin 24 eniten pisteitä kerännyttä miestä. Pelitapa oli raaka, yksi sarja ja sillä selvä.
Kuukauden uloslyöntipelien jälkeen kahdeksan parasta kerääntyi Virginian Centrevilleen ratkomaan sadan tuhannen dollarin ykköspalkinnon voittajaa. Radanhoitona oli 39 jalkaa pitkä Don Carter.
Ensimmäisessä puolivälieräottelussa kohtasivat vierasmaalaiset, maailman ykkönen Jason Belmonte Australiasta ja Francois Lavoie Kanadasta. Kaverien heittotekniikat ovat kovin erilaiset, Belmo vetää kahdella kädellä 530 kierrosta minuutissa, kun taas Lavoie keilaa perinteisellä tyylillä ja pallo pyörii 200 varvia vähemmän. Molemmat kaverit olivat alussa vaikeuksissa vasemmanpuoleisella radalla, mutta sitten Belmonte ratkaisi ongelman uretaanipallollaan ja karkasi selvään 266-227 voittoon.
Seuraavassa matsissa kohtasivat kaksikätinen Anthony Simonsen ja puolustava mestari, yhdellä kädellä heittävä Kris Prather. Myös heillä oli ongelmia vasemmalla radalla kymppikeilan kanssa, se ei tahtonut pudota millään. Simonsen teki ensimmäisen kaadon vasemmalla radalla viidenteen ruutuun, mutta jatkoi sitten jonon sarjan loppuun saakka. Prather putosi kyydistä viimeistään kahdella peräkkäisellä 7-10 reiällä kuudenteen ja seitsemänteen ruutuun. Simonsen otti jatkopaikan selvästi pistein 270-195.
Myös kolmannessa sarjassa kohtasivat yksi- ja kaksikätiset keilaajat, Bill O’Neill ja Kyle Troup. O’Neill aloitti triplalla ja kun Troup antoi apujaan vetäisemällä kymppipaikon ränniin, ero oli puolivälissä 30 pistettä. Troup tuli takaisin peliin viidellä kaadolla, mutta ysiruudun pystyyn jäänyt kymppi jätti hänet kymmenen pistettä taakse. O’Neill sulki oven kahdella kaadollaan kympissä ja meni jatkoon 235 sarjallaan.
Viimeinen puolivälierä heitti vastakkain kaksi miestä, jotka eivät kuuluneet ennakkosuosikkien joukkoon, Tom Smallwood ja Brad Miller. Nämä keilaajat pelasivat suunnilleen samanlaista linjaa reaktiivipalloillaan ja 430 kierroksilla. Mutta tulokset olivat erilaisia, Smallwood paukutti seitsemän kaatoa ja paineli karkuun. Ysiruudun 7-10 reikä jätti voittosarjaksi vain 242, mutta se oli paljon verrattuna Millerin 194 pisteeseen.
Välierät
Ensimmäisessä välierässä vastakkain oli kaksi hurjaa pallonpyörittäjää, kaksikätiset Belmonte ja Simonsen. Molemmat aloittivat samanlaisilla uretaanipalloilla samaa linjaa, kakkosmerkistä melko suoraan pesään. Simonsen aloitti triplalla, Belmo veti toisen heittonsa nokkaan, eikä ollut lainkaan tyytyväinen pallonsa kulkuun. Hän vaihtoi neljänteen ruutuunsa reaktiivipalloon, mutta ensimmäinen heitto meni taas paksuksi. Sen jälkeen hän löysi oikean linjan ja teki kolme kaatoa. Mutta kun kaveri paukutti pelkkää kaatoa, alkoi homma ratketa. Simonsen heitti kahdeksanteen ruutuun kahdeksannen kaatonsa rouhivalla vajaalla. Siinä varmistui sarjan voitto ja paikka finaalissa. Yhdeksäs oli hyvä kaato, mutta kymmenes ei. Anthony veti heiton sisään ja huudahti ”Oh no!” Pallo kuitenkin suijasi aivan pesän ja antoi kaadon. Yhdestoista oli sitten vielä huonompi kuin edellinen ja päätyi aivan keskelle jättäen keilat 6-7-10. Yksi pois ja tulosta tuli 285. Kun Simonsen heitti edellisen sarjansa loppuun yhdeksän kaatoa, tuli niitä siis peräkkäin 19 kappaletta.
Toisessa välierässä kohtasivat perinteisemmällä tekniikalla pelaavat Smallwood ja O’Neill. Smallwood heitti isommalla koukulla kolmosmerkistä, kun taas O’Neill paukutti kakkosen alta melko suoraan. O’Neill hallitsi sarjaa alusta alkaen, tripla alkuun ja kymppipaikon jälkeen kolme lisää. Kun Smallwoodille jäi pari kymppiä, ero kasvoi yli 40 pisteen seitsemännessä ruudussa. Smallwood vaihtoi palloa ja saikin kaksi kaatoa. Se vaan ei riittänyt, kun O’Neill jatkoi kaatamistaan, aina ysiruutuun saakka, johon hänelle jäi imukasi. Eroa viimeiseen ruutuun lähdettäessä oli 31 pistettä ja homma lähes selvä. Varmuus tuli kymppipaikon myötä viimeiseen ruutuun, Billin voittotulos oli 245.
Loppuottelu
Nuori, mutta voittoja niittänyt Simonsen kohtasi rutinoituneen ja monta titteliä keränneen O’Neillin loppuottelussa. Pelitapana nyt oli kaksi sarjaa. Jos molemmat voittavat yhden sarjan, ratkaisu haetaan kahden ruudun uusinnalla. O’Neill oli loppuottelussa myös viime vuonna, mutta kaatui silloin Pratherille.
O’Neill aloitti ensimmäisen sarjan tuplalla ennen pystyyn jäänyttä kymppikeilaa, Simonsenille jäi seiska toiseen ruutuun, mutta sen jälkeen hän tasoitti pelin omalla tuplallaan. Viidennessä ruudussa kaverukset erotti vain yksi piste. Billin tupla vei hänet pieneen johtoon. Simonsen oli vaikeuksissa uretaanipallonsa kanssa, kolme peräkkäistä heittoa jäivät vajaiksi ja seiskaruutuun tuli vielä harmiksi klippi. Selostaja Randy Pedersen ehdotteli pallon vaihtoa, mutta sitä ei tullut. Kasissa O’Neill johti 21 pistettä. Simonsen kavensi tuplalla, mutta ehjä kymppiruutu riittäisi O’Neillille. Sehän tuli kaadolla ja siten ensimmäinen kiinnitys sataan tonniin pistein 235-203.
Toisen sarjan alkuun O’Neill tökkäsi 4-6 reiän Simonsenin kaadon jälkeen ja jäi takaa-ajajaksi. Molemmat tekivät kaadot kolmanteen, neljännessä Billille jäi imukasi ja kavennus jäi haaveeksi. Anthony vastasi huonolla heitolla tehden paikon ja jatkoi 11 pisteen johdossa. O’Neill kavensi eron tuplalla. Simonsen vaihtoi kuudenteen ruutuun reaktiivipalloon ja sai paksulla osumalla aikaiseksi tuplan ja otti taas 10 pisteen johdon. Seiskaruudun vasemmalla radalla hän pelasi taas uretaanilla. Heitto oli huono ja kääntyi aivan keskelle jättäen molemmat nurkat pystyyn. O’Neill rankaisi kahdella komealla kaadolla ja otti parinkymmenen pisteen johdon. Anthony oli hieman hukassa, kaksi seuraavaa heittoa olivat molemmat paksuja ja vaativat paikkoheittoja. O’Neill puolestaan oli linjansa löytänyt, eikä poikennut siitä enää yhtään. Pelkkää kaatoa tuli loppuun saakka ja voitto sarjalla 249, sarjat 2-0.
– Heitin pallon sarjan alussa hieman liian aikaisin reunaan, eikä se tullut sieltä oikein. Muutin linjaa hieman kolmannessa ruudussa ja sain täydellisen reaktion. Vaikka neljänteen ruutuun jäikin se imukasi, heitto ja reaktio olivat hyviä, Olin luottavainen ja hyvinhän se meni, Bill riemuitsi sadan tonnin palkintoshekkiä vastaanottaessaan.
Pekka Korpi
Kuva PBA