Kiistattomasti legenda

 

Viidennessä Tulosten takana –juttusarjan osassa puheenvuoron saa riihimäkeläinen keilailulegenda Paavo Grönmark. Grönmark tunnetaan ennen kaikkea häpeilemättömistä sutkautuksistaan mutta myös yhtenä menestyneimmistä pelaajista kotimaan kamaroilla. Edellisessä osassa Grönmarkin haastoi mukaan Leo Hilokoski, Paavon pelikaveri kymmenien vuosien ajalta. Lue kaikki edelliset Tulosten takana -sarjan osat täältä.

“Vähän lyhyeen taisi tämä keilaura nyt loppua”, Grönmark harmittelee.

On syyskuu vuonna 2023. Paavo Grönmark puhuu puhelimessa riihimäkeläisestä hoitokodista. Takana ovat olleet rankat puoli vuotta, eivätkä vastoinkäymiset tahdo loppua siihen. Maaliskuussa 2023 Grönmark sairastui vakavasti ja nyt on juuri tullut tieto syöpäkasvaimesta.

“Olen tällä hetkellä neliraajahalvaantuneena. Vähän vaikeaksi tahtoo mennä, jos pitää kohta alkaa näin pyörätuolista Suomen mestaruuksia voittamaan.”

Harrastaminen loppui kuin seinään. Vain kahta päivää ennen sairaalaan joutumistaan Grönmark oli käynyt tapansa mukaan Riihimäellä pelaamassa erikoiskilpailua. Tahti oli muutenkin hurjaa, sillä Grönmark oli vuosittain tuttu nimi eniten kilpailevien keilaajien joukossa.

“Vähintään 35 vuotena peräjälkeen pelasin yli 1000 kilpailusarjaa. Kesät taasen pelasin golfia, joten silloin ei keilapalloihin koskettu.”

Kovapintainen harjoittelija

Vuonna 1966 Paavo Grönmark oli juuri saanut ajokortin. Tuolloin 18-vuotias Grönmark työskenteli konttorikonemekanikkona firmassa, joka järjesti työntekijöilleen tarkkuuslajeihin pohjautuvan 5-ottelun, johon myös keilailu kuului.

“Firmassa oli pari muuta, jotka olivat keilaajia ja veivät sitten Ruusulan keilahallille mukanaan. Ajattelin tuolloin, että on kyllä käpyinen laji, että vähän kun tässä heittelee, niin alkaa ilman muuta kaatoja tulemaan”, Grönmark muistelee.

“Jonkin aikaa keilattuani huomasin, ettei tämä nyt ollutkaan niin helppoa kuin kuvittelin. Haluisin kuitenkin oppia paremmaksi ja siitä sitten lähdimme kiertelemään kilpailuja myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella.”

Keilailun harrastamista tukivat myös Grönmarkin reissutyöt, jolloin oli mahdollista myös tutustua muihin keilahalleihin.

“Pääsin monesti hyvien suhteideni ansiosta heti aamulla työkeikalle. Jos sain vielä työmaalta ruinattua hyvät tunnit lappuun, niin ehdin aamulla myös keilaradoille harjoittelemaan. Siihen aikaan oli ylipäänsä vaikea päästä pelaamaan, sillä hallien varauskalenterit olivat täysiä ja aamuisin oli yleensä parhaimmat mahdollisuudet löytää vapaata tilaa.”

Liki 60-vuotisen keilailu-uransa aikana Grönmark on antanut lajille paljon myös valmentajan roolissa, kuten Eurooppa Cupissa Aalborgissa 1992, jossa hän valmensi suomalaismiehet voittoon. Kuvassa Grönmarkin lisäksi Teemu Raatikainen (vas.) ja Ari Halme oikealla. Halmeen ja Grönmarkin välissä taustalla myös SKL:n pitkäaikainen tiedottaja Seija Lankinen. Kuva: SKL arkisto


Grönmark kehittyikin keilaajana hyvän harjoitusmotivaationsa ansiosta. 1960- ja 1970-luvuilla tietotaito lajista ja välineistä oli vielä vähäistä, joten tärkeimpiä harjoitusmetodeja olivat lähinnä yritys ja erehdys. Myös kilpailukulttuuri oli erilaista, sillä uusintoja ei ollut vielä mahdollista pelata. Uutta kilpailua varten piti aina ajaa eri halliin.

“Lajina keilailu oli tuolloin täysin erilainen. Miehet pelasivat suorat valkoiset housut jaloissaan ja pelin jälkeen nautittiin konjakkia”, Paavo valottaa.

 

”Heitin pallot paluumatkalla taksista Thamesiin, ja totesin, että tämä riittää.”


Grönmark pelasi paljon ja menestyi Suomen kamaralla hyvin, mutta maajoukkue ja sitä kautta joukkuepelit eivät Grönmarkia kiinnostaneet.

“En olisi varmaan koskaan lähtenyt maajoukkueeseen, ellei kerran Tapio Vuorinen olisi arvostellut päätöstäni pysyä maajoukkuepelien ulkopuolella. Ajattelin sen jälkeen, että ehkä voisin maatani edustaa ja rupesin pelaamaan karsintoja.”

Arvokilpailuihin pelattiin tuolloin aina karsinnat, joidenka jälkeen osa pääsi myös harkinnalla kisoihin. Keilailusta oli parhaillaan tulossa vahvemmin urheilua ja myös fyysisiä ominaisuuksia haluttiin jo tuolloin mitata. Maajoukkueessa vallitsi vahva herrasmieskulttuuri, joka alkoi kuitenkin pikkuhiljaa 1970- ja 1980-luvun paikkeilla murtua. Tähän murrokseen myös Grönmarkin tuleminen osui hyvin

“Karsimme vuoden 1975 Tolwortihin MM-kilpailuihin ja tuolloin haluttiin ensimmäistä kertaa, että karsinnoissa myös juostaan Cooperin testi. Vanhempi kaarti ei varmaankaan ikinä ollut ottanut yhtäkään juoksuaskelta aiemmin, eivätkä juosseet kyllä testissäkään”, Grönmark kertoo.

“Itse juoksin melkein 4000 metriä ja pääsin sittemmin kisoihin. Lontoossa olin all eventissä melkein viimeinen, ja ajattelin, että onpa epäreilu laji. Olin muutenkin omasta mielestäni meistä parhaassa kunnossa ja silti jäin jälkijoukkoihin”, Paavo päivittelee.

Suomen 5-miehisjoukkue voitti 1975 vuoden kisoissa MM-kultaa, eikä Grönmark päässyt pelaamaan peliäkään.

“Heitin paluumatkalla pallot taksista Thamesiin, ja totesin, että tämä riittää.”

Maajoukkueen menestysvuodet

Suomeen päästyään Grönmark teki kuitenkin uudet pallot ja jatkoi sinnikästä harjoitteluaan. Menestystä tuli edelleen kotimaassa hirsimökkejä myöten, mutta arvokilpailuissa menestys jäi vaisummaksi.

 

Ääni: Paavo Grönmark kertoo yhdestä unohtumattomimmasta keilailureissustaan.

 

“Jossakin kohtaa nuoremmat pelaajat sanoivat minulle, että eiköhän pelaaminen jo riittäisi. Pääsin katsastuksista ja karsinnoista läpi, mutta kisoissa menestystä ei tullut”, Paavo kertoo.

“He pyysivät, että ryhtyisin valitsemaan joukkuetta jatkossa kisoihin. Karsintojen pelaamisessa oli ongelmia ja Sampsa Ahokkaalle oltiin parhaillaan tekemässä ehdotusta, että minä valitsisin jatkossa maajoukkueen itse. Pelasin kuitenkin kaikki vähänkin isommat pelit Suomessa ja näin sitä kautta paljon pelaajia.”

Grönmark sanoi harkitsevansa ehdotusta vähän aikaa. Pähkäilyn lopputulema oli, että valmentajan roolia voisi vuoden verran kokeilla, kun kerran pyydetään. Sen jälkeen voitaisiin sitten todeta, saatiinko mitään aikaan.

“Jouduin lehdistön takia pitämään vuodessa yhdet katsastuspelit, jotka eivät kuitenkaan olleet mitkään viralliset karsinnat. Halusin tuolloin vain nähdä, miten pelaajat pelaavat erilaisilla radoilla.”

Valmentaja-aikanaan Grönmark oli mukana muun muassa vuoden 1991 Singaporen MM-kilpailuissa, joissa Mika Koivuniemi ja Teemu Raatikainen voittivat historiallisesti masterista kultaa ja hopeaa.

“Viisi vuotta tein niitä hommia, mutta sitten totesin, että nyt on aikani lopettaa. Pelaajista alkoi tulla minulle turhan läheisiä ja koin, etten voi tasapuolisesti silloin hoitaa pestiäni. Ehdotin jatkajakseni Sami Luotoa, jolla taas oli paljon enemmän tietoa palloista”, Grönmark muistelee.

Kahvipöytien keskustelukuningas

Liki 60-vuotisen keilailu-uransa aikana Grönmark on antanut lajille paljon. Taannoin viime vuosisadalla Keilaaja-lehdessäkin Grönmarkia tituleerattiin “1970-luvulla ajoittain lähes voittamattomaksi hahmoksi” ja “kotimaisen kiertuekeilailun suureksi vaikuttajaksi”.

 

 

Ääni: Paavo Grönmark on kahden käden keilailun lisäksi kokeillut myös vasemmalla kädellä keilaamista. Pahoittelemme ääninauhan heikkoa laatua.

 

Vanhat kaverukset yhdessä radoilla Ballmaster Openissa 2020. Paavo Grönmark ja Tom Hahl (oik.) saavuttivat muun muassa vuonna 1987 SM-parikultaa, olivat joukkuetovereita SM-joukkuekilpailuissa ja kohtasivat vastakkain vuonna 86 miesten SM-kilpailun välierissä. Kuva: Henri Havusela / SKL

“Joskus olen ajanut kolmesti saman viikon aikana etelästä Kuopioon asti kisaamaan, vaikka olen joka kerta lähtiessäni ollut sitä mieltä, että nyt en kyllä enää mene”, Grönmark nauraa. “Eihän siinä kiertämisessä aina mitään järkeä taloudellisesti ollut, mutta sainpahan haastaa itseäni.”

Halleilla ollessaan Grönmark on varmasti kirvoittanut monenkin mieltä suoraselkäisillä sutkautuksillaan, mutta kysyttäessä vähiten huonoimmasta keilahallista mieli on kuitenkin toinen: “Kaikki ne ovat loppujen lopuksi olleet hyviä.”

Pitkän uransa aikana Paavo Grönmark on tilastojen mukaan heittänyt 28 kappaletta 300-sarjoja, jota ei kuitenkaan kannata turhaan tuijottaa, sillä useita kymmeniä yrityksiä on kulunut myös maagisen 292-sarjan hakemiseen.

“Olimme kerran Amerikoissa pelaamassa ja siellä oli erikoispalkintona yhdessä kisassa, että jos heittää sarjan 292 saa miljoona taalaa. Tuolloin vastaavia sarjoja ei ollut kuin yksi maailmassa, enkä tähän mennessäkään ole lukenut muista. Siinä Amerikan kisassa ei kellään ollut edes yhtätoista kaatoa alusta, mutta sen jälkeen olen ruvennut sitä yrittämään”, Paavo taustoittaa.

Tätä ennen Paavo Grönmark teki Suomessa kautta aikain ensimmäisenä pelaajana kaksi 300-sarjan tulosta samaan peliin. Itsenäisyyspäivän 1985 tapahtumia Pave kommentoi uskolliseen tyyliinsä, että “jatkossa niitä tulisi kuin sieniä sateella”, mutta toistaiseksi se on kuitenkin jäänyt Grönmarkin ainoaksi kerraksi. 

Nykypäivän keilailustakin Paavolla on tiukka sana sanottavissa: “Vasurien ja kaksikätisten laji tästä on tulossa. Radat ovat kuluneet epätasaisesti, eivätkä kilpailuolosuhteet ole enää reilut”. 

Takavuosien PBA-supertähden, Walter Ray Williams nuoremman tapaan Riihimäen oma WRW yritti myös vanhemmilla päivillään tehdä läpimurtoa kahden käden tekniikalla. 

“Treenasin pari vuotta kahden käden heittoa ja kyllä sille halleilla naurettiinkin, mutta en välittänyt”, Grönmark kertoo. 

Entä sitten vasemman käden heittoa? 

“Kerran olin Sysmässä pelaamassa jotakin kisaa ja heitin tapani mukaan kymppikeilasta ohi kolmannessa ruudussa. Löin suutuspäissäni nyrkillä viereiseen, pehmustettuun tolppaan. Pehmusteen alla olikin naula, joka osui lujaa rystyseeni. En pystynyt enää heittämään kisaa loppuun ja loppujen lopuksi käteni kipsattiinkin”, Paavo muistelee. 

“Tuolloin tein pallot vasemmalle kädelle ja keilasin kuukauden vain vasurilla. Jossakin hallissa pääsin muistaakseni jopa finaaliin, kun olin ensin neuvotellut ratamestarin kanssa olosuhteesta. Tein ehdottomasti virheen, kun jatkoin käden parannuttua taas oikealla kädellä. Heitin kuitenkin kahtasataa vasurillakin.” 

Seuraavaa, kuvitteellista Tulosten takana –viestikapulaa Grönmark heittää kuittailevin sanoin seurakaverilleen Lasse Lintilälle. 

“Lasse saa kyllä pallon taskuun paikassa kuin paikassa, mutta kaatoja sille ei enää tule. Lassella on kuitenkin myös pitkä ja menestyksekäs ura, ja sopii siksi tähän mainiosti”, Grönmark päättää. 

Toivotamme koko keilailuyhteisön puolesta Paavolle jaksamista sairaudesta toipumiseen! 

 

Paavo Grönmark

31.1.1948

  • Syntynyt ja asunut pitkään pääkaupunkiseudulla, sittemmin riihimäkeläistynyt
  • Sinnikäs harjoittelija ja kilpailija, yli 50-vuotinen ura keilailusta
  • EM-kulta 1985 joukkuekilpailusta, jossa oli vaihtopelaajana, Euroopan joukkuecupissa pronssia, PM-kilpailuista kaksi hopeaa. Yhdeksän yleisen tason SM-mitalia sekä lisäksi kolme SM-mitalia senioreista ja kuusi veteraaneista
  • Ballmaster Openissa neljäs kolmena peräkkäisenä vuotena 1988-1990
  • 28 kertaa 300:n sarjoja, ensimmäinen vuonna 1975 ja viimeisin 2020
  • Keilailu on antanut minulle paljon ystäviä, joista olen erityisen kiitollinen

 

Teksti ja editointi: Simo Uosukainen
Kuvat: Henri Havusela ja Suomen Keilailuliiton arkisto

 

Lue muita Tulosten takana -sarjan artikkeleita!

Tulosten takana | Krista Pölläsen, 50, kasvutarina Suomen menestyneimmäksi naiskeilaajaksi hakee vertaistaan – “Sain ajan myötä voitonnälkää”

5 huhtikuun, 2024|0 Comments

Innokas menestyjä Seitsemännessä Tulosten takana –jutussa esiin pääsee Suomen kautta aikain menestyksekkäin naiskeilaaja Krista Pöllänen. Pöllänen on urallaan saavuttanut ennätykselliset kahdeksan naisten Suomen mestaruutta ja lukeutui kansainvälisillä kentillä 2000-luvun eurooppalaisiin [...]

Tulosten takana | Lasse Lintilä, 55, oli urallaan ratkaisun paikoissa raudanluja – “Lopetin ajattelun pakkovoitoista”

18 joulukuun, 2023|0 Comments

Tiukkojen paikkojen mestari   Kuudennessa Tulosten takana –juttusarjan osassa äänivuoroon pääsee Lasse Lintilä, yksi kaikkien aikojen suomalaiskeilaajista. 55-vuotias Lintilä on yli nelikymmenvuotisen keilailu-uransa aikana saavuttanut 13 aikuisten arvokisamitalia ja ennätykselliset viisi Suomen mestaruutta. [...]

Tulosten takana | Paavo Grönmarkin, 75, tarinoista voisi kirjoittaa kirjan, mutta mikään kokoperheen satukokoelma siitä ei tulisi – “Ei kukaan ole koskaan vakavasti loukkaantunut”

9 lokakuun, 2023|0 Comments

Kiistattomasti legenda   Viidennessä Tulosten takana –juttusarjan osassa puheenvuoron saa riihimäkeläinen keilailulegenda Paavo Grönmark. Grönmark tunnetaan ennen kaikkea häpeilemättömistä sutkautuksistaan mutta myös yhtenä menestyneimmistä pelaajista kotimaan kamaroilla. Edellisessä osassa Grönmarkin haastoi mukaan Leo Hilokoski, [...]

Tulosten takana | Leo Hilokoski, 81, oppi ensin voittamaan itsensä ennen kuin kykeni voittamaan muita – “Suuri merkitys uralleni”

6 kesäkuun, 2023|0 Comments

Kestäisi kehuskella Tulosten takana –juttusarjan neljännessä osassa vuoron saa 1970-luvulla vuosikymmenen keilaajaksi valittu Leo Hilokoski. Hilokoski kahlasi läpi kaikki 70-luvulla järjestetyt arvokilpailut ja nappasi menestystä kirkkaimpia sijoja myöten. Hän sai viestikapulan itselleen Mikko Kaartiselta, [...]

Tulosten takana | Mikko Kaartinen, 63, tunnetaan suomalaisen keilailun kierrepioneerina ja teinitähteydestä kasvaneena esikuvana

8 maaliskuun, 2023|0 Comments

Tuhansien tarinoiden Mikko   Tulosten takana –juttusarjan kolmannessa osassa ääneen pääsee yksi 1980-luvun nimekkäimmistä keilaajista Suomessa, Mikko Kaartinen. Edellisessä jutussa Kaartisen haastoi Kari Jehkinen, joka muistetaan muun muassa menestyksekkäästä MM-kotikisajoukkueesta Kaartisen ja kumppaneiden rinnalla.  Keilahallien [...]

Tulosten takana | Kari Jehkinen, 66, kasvoi kaivoskylän keilapojasta MM-mitalistiksi ja lukeutui ennen vuosituhannen vaihdetta menestyksekkään maajoukkueen eliittiin

13 joulukuun, 2022|0 Comments

“Kai sitä jonkinlainen joukkuepelaaja on tullut oltua” Tulosten takana –juttusarja jatkuu ketjuviestitse nyt toisessa osassa. Edellisessä osiossa Hall of Fame -legenda Maire Rautakoski lähetti viestikapulan eteenpäin entiselle maajoukkuepelaajalle, Kari Jehkiselle, joka kertoo nyt omaa [...]